tiistai 25. elokuuta 2009

Repsahdus

Puuuh. Viime viikkolla ei tullut liikuttua pahemmin yhtään, ja syötyäkin tuli ihan miten sattui. Ei kuitenkaan mitään kaameita herkkuja, mutta normiruokaa reilusti. Laihtumista ei tuskin ole tapahtunut, tänään ois ollu punnituspäivä, mutta heräsin taas muualta kuin kotoani, ja siellä ei vaakaa ollut. Punnitsen huomenna. Tosin nyt on taas semmonen olo että on tullut kilo tai pari lisää. :(

Harmittaa kyllä nyt, että muutamaksi viikoksi tää projekti on jumahtanut aloilleen. Toisaalta olen antanut itseni repsahdella syömisten ja liikkumattomuuden suhteen sillä verukkeella, että minulla on muita kiireitä. Tämä pitää kyllä paikkansa, esim. työt ja alkaneet kouluhommat, MUTTA kuitenkin organisoimalla asioita onnistuisin helposti multitaskaamaan ja suoriutumaan kaikista hommista SEKÄ syödä hyvin ja liikkua. Mutta silti en ole näin tehnyt.

Käytän stressiä liian helposti verukkeena sille, ettei nyt vaan pysty noudattamaan terveellistä ruokavaliota. On tehtävä naputeltava raportteja ja luettava tentteihin, ja lieventämään paniikkia nappaan kaupasta liian helposti jotain naposteltavaa. Pikku hiljaa olen kuitenkin koittanut valita absoluuttisessa namihimossani jotain terveellisempää. Esim. kun on kauheasti tehnyt mieli karkkeja, olen hetken hengähtänyt ja pohtinut, että myö ruisleipä jonka päällä on leikkelettä ja kurkkua on taivaallisen hyvää, ostanpa karkkipussin sijaan aineksia siihen. Seurauksena sitten ahmin sen paketillisen leikkelettä yhdessä päivässä leivän kera. Ei mitenkään tervettä. Vaaleaa leipää en kyllä osta, mutta eipä se ruisleipäkään kilo kaupalla kahmittuna mitään hyvää tee. Kohtuus kun on se avainsana.

Huoh. Oikeasti haluan laihtua tällä kertaa. En halua, että taas epähuomiossa annan itseni lihoa toiset 10 kiloa vuodessa, ja ihmettelen kun vaatteet on kummasti kutistuneet pesussa. On se jännä. Selasin ohimennen vanhoja päiväkirjojani, olin vuoden 2008 alussa voivotellut, kuinka norsu olin. Painoin silloin "kaameat" 84 kiloa. Toki tuo paino heilahtaa sinne ylipainon puolelle myös, mutta antaisin melkein mitä vain, että nyt painaisin tuon verran, eli noin 10 kiloa vähemmän mitä nyt. Jos tuolloin 2008 alkuvuodesta joku olisi sanonut, että tulen vielä painamaan 95 kiloa seuraavaan syksyyn mennessä, niin olisin varmaan järkyttynyt sen verran, että olisin oikeasti yrittänyt laihduttaa.


Blaaah... eipä tälle nyt mitään voi, että on tullut elettyä hieman repsahdellen. Täytyy vaan yhä ankarammin ja ahkerammin puristaa itsensä lenkille ja tehdä niitä oikeita valintoja siellä kaupassa ruokaostoksilla. Jos laihduttaminen olisi helppoa, niin eipä tässä maailmassa varmaan meitä lihavia näin paljon olisi. :P

2 kommenttia:

  1. se voi tuntua, että kamalaa, vedin koko ruisleipäpussin. Mutta kyllä elimistö mieluummin sitä sulattelee, kuin puolen kilon pussia karkkeja, joissa on koko päivän kaloriannos mitättömässä pussissa.

    Ja se stressi varsinkin opiskelujen ohella on kyllä tosi raastavaa. Ootan itse tässä pelokkaana kun maisteri alkaa ens kuussa. En tiiä mitä siitäkin tulee, varmaan pyyhin koko vaivalla saavuttamani kehityksen yhdessä päivässä johonkin olemattomiin!

    Mutta varmaan paras tapa on lähteä pienistä asioista. Just niin kuin teetkin, eli mieluummin ruisleipä, kuin pullaleipä.. Mieluummin tänä aamuna vaikka puuro kuin sokerimurot.. ja niin edellen. Tällä tavalla mä ainakin yritän aina miettiä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista :). Sitä jaksaa taas panostaa laihtumiseen aina vähän paremmin kun tietää että joku näitä juttuja lukee. ;)

    VastaaPoista