Älä mieti vaan MENE!

Puuh. Tänään on tullut lenkkeiltyä peräti kaksi kertaa: aamulla reipas ja nopea puolituntinen, ja juuri äsken reilu 40 min. Kumpaiseenkin lenkkiin mahtui mukaan pieniä juoksuosioita. Pohkeet huutavat nyt vähän hoosiannaa, mutta kaipa ne kohta rauhottuu.

Tosin oli kyllä hyvin lähellä, että oisin skipannut tämän iltapäivälenkin ja jäänyt vaan taas kotiin tekemään kiireellisempiä juttuja. Päätin kuitenkin, että nyt en lusmuile vaan kipitän kohti lenkkipolkuja, mikä oli kyllä hyvä ratkaisu. :) Yleensä tuo lenkille lähtö vaatii aina vähän ponnistusta, ja sitten jos vähänkin on semmoinen olo, ettei mukamas olisi aikaa, niin se lenkki jää helposti tekemättä. Totuus on kuitenkin se, että joku 30 - 40 min lenkki ei kauheasti edes merkitse noin niinkuin aikataulullisesti. Saan helposti tuon ajan (ja enemmänkin :)) kulutettua esimerkiksi koulusta tai töistä tullessa koneen ääressä. Ja sitä nyt ei ole vaikea arvata, että kumpi vaihtoehto - 40 min lenkki vai 40 min jumahdus koneen ääressä - on parempi. Lenkin jälkeen sitä on olo muutenkin vähän energisempi, kun taas tuo koneen ääressä nysväys vaan nuuduttaa.

Tänään on tullut myös syötyä kevyesti, kuten myös eilen, ja lenkiltä tullessani vaaka näyttikin 92.2 kiloa. :)) Uskaltaisikohan sitä jo uumoilla, että ensi tiistain punnituksessa oltaisiin siellä 91 kilon puolella... :)

Takaisin ruotuun!

Punnitsin sitten itseni tänään, ja yllättäen ei kaameeta painonnousua ollutkaan tullut. 92.6 kiloa näytti vaaka. Tosin eipä tuo nyt mikään sinänsä positiivinen juttu ollut, mutta kun pelkäsin jotain 94 tai 95 lukemaa, niin sinänsä... :P

Tänään aamulla käväisin 40 min reippaalla kävelylenkillä, ja välistä jopa juoksinkin. Krhm. Niin tuon juoksuohjelman päätin haudata hetkeksi, lauantaina koitin aloittaa, mutta pystyin hädin tuskin juoksemaan 2 min, niin oli turha kuvitellakkaan, että tuo 6 x 6 min olisi sujunut. Tässä koitan nyt ensin vähän kohottaa kuntoa, ja sitten kyllä ehdottomasti haluan aloittaa tuon juoksuharrastuksen.

Nyt taas aloitin merkkaamaan noita syömisiäni säntillisemmin Kiloklubiin. Jossain postauksessa mainitsin, että en täällä kauheasti niitä kalorimääriä huutelisi, koska periaatteen vuoksi joka maitotilkan kalorin laskeminen tuntuu typerältä. Mutta nyt mietin, että se ehkä olisi ihan hyvä tännekkin jotain kirjaa niistä pitää, että tulisi sitten ainakin joka päivä sitä kiloklubia käytettyä. Päivittäin en varmaan ehtisi niitä tänne postata, mutta esim. joka viikon lopussa voisin laittaa koosteen kaloreista ja sitten liikuntaan käytetystä ajasta.

Repsahdus

Puuuh. Viime viikkolla ei tullut liikuttua pahemmin yhtään, ja syötyäkin tuli ihan miten sattui. Ei kuitenkaan mitään kaameita herkkuja, mutta normiruokaa reilusti. Laihtumista ei tuskin ole tapahtunut, tänään ois ollu punnituspäivä, mutta heräsin taas muualta kuin kotoani, ja siellä ei vaakaa ollut. Punnitsen huomenna. Tosin nyt on taas semmonen olo että on tullut kilo tai pari lisää. :(

Harmittaa kyllä nyt, että muutamaksi viikoksi tää projekti on jumahtanut aloilleen. Toisaalta olen antanut itseni repsahdella syömisten ja liikkumattomuuden suhteen sillä verukkeella, että minulla on muita kiireitä. Tämä pitää kyllä paikkansa, esim. työt ja alkaneet kouluhommat, MUTTA kuitenkin organisoimalla asioita onnistuisin helposti multitaskaamaan ja suoriutumaan kaikista hommista SEKÄ syödä hyvin ja liikkua. Mutta silti en ole näin tehnyt.

Käytän stressiä liian helposti verukkeena sille, ettei nyt vaan pysty noudattamaan terveellistä ruokavaliota. On tehtävä naputeltava raportteja ja luettava tentteihin, ja lieventämään paniikkia nappaan kaupasta liian helposti jotain naposteltavaa. Pikku hiljaa olen kuitenkin koittanut valita absoluuttisessa namihimossani jotain terveellisempää. Esim. kun on kauheasti tehnyt mieli karkkeja, olen hetken hengähtänyt ja pohtinut, että myö ruisleipä jonka päällä on leikkelettä ja kurkkua on taivaallisen hyvää, ostanpa karkkipussin sijaan aineksia siihen. Seurauksena sitten ahmin sen paketillisen leikkelettä yhdessä päivässä leivän kera. Ei mitenkään tervettä. Vaaleaa leipää en kyllä osta, mutta eipä se ruisleipäkään kilo kaupalla kahmittuna mitään hyvää tee. Kohtuus kun on se avainsana.

Huoh. Oikeasti haluan laihtua tällä kertaa. En halua, että taas epähuomiossa annan itseni lihoa toiset 10 kiloa vuodessa, ja ihmettelen kun vaatteet on kummasti kutistuneet pesussa. On se jännä. Selasin ohimennen vanhoja päiväkirjojani, olin vuoden 2008 alussa voivotellut, kuinka norsu olin. Painoin silloin "kaameat" 84 kiloa. Toki tuo paino heilahtaa sinne ylipainon puolelle myös, mutta antaisin melkein mitä vain, että nyt painaisin tuon verran, eli noin 10 kiloa vähemmän mitä nyt. Jos tuolloin 2008 alkuvuodesta joku olisi sanonut, että tulen vielä painamaan 95 kiloa seuraavaan syksyyn mennessä, niin olisin varmaan järkyttynyt sen verran, että olisin oikeasti yrittänyt laihduttaa.


Blaaah... eipä tälle nyt mitään voi, että on tullut elettyä hieman repsahdellen. Täytyy vaan yhä ankarammin ja ahkerammin puristaa itsensä lenkille ja tehdä niitä oikeita valintoja siellä kaupassa ruokaostoksilla. Jos laihduttaminen olisi helppoa, niin eipä tässä maailmassa varmaan meitä lihavia näin paljon olisi. :P

Jumissa

Vaaka näytti aamulla 92,3 kg. Parempi kuin viime viikkoinen, ja alin luku muutenkin tässä laihisproggiksen aikana, mutta eipä paljon ole painoa pudonnut parina edellisenä viikkona. Tästä en nyt kuitenkaan suostu lannistumaan, vaan laitan lisäpökköä pesään. Eli liikuntaa enemmän, joka päivä jotain, kiireisimpinä päivinä riittänee joku reilun puolentunnin reippailu, mutta muuten yritän tuota normilenkkiäni mennä väh. 3 krtaa viikossa. Ja sitten salikäyntejä säännöllisemmäksi. Ruuan suhteen pitää vielä tarkemmin olla tarkkana paljonko sitä ruokaa suuhun mättää ja mitä se on. Viime viikolla tuli sorruttua nameihin, kun käytiin sukuloimassa poikaystävän kanssa niin tuli sitten ostettua matkakarkkeja, ja toki sukulaisissa sitten myös tuli nautittua herkkuja, kun niitä kerran pöydät notkuivat. Itsehillintää kaivataan, mistähän sitä sais ostettua?

Harmittaa kyllä sen puoleen, että jos olisin skarpannu nämä kaksi edellistä viikkoa mitä nyt on tullut tässä 92 kg painossa jumitettua, niin olisin nyt ehkä jopa jossain painolukemissa joka alkaisi kahdeksikolla. Tai ainakin hipoisin sitä 90 rajaa. Mutta turhapa sitä nyt on murehtia.

Tänään muuten menin poikaystäväni kanssa sen peruslenkin, jonka olen aikasemmin arvioinut olevan jotain 5-7 kilsaa . Poikkiksella oli sitten sykemittari ja kaiken maailman tekniikat mukana, niin tuon reissun pituudeksi saatiinkin reilu 10 kilsaa! :D Mukava yllätys. Sain poikkikselta myös lainaan hänen kävelysauvansa, koska ne olivat kuulemma hänelle hieman lyhyet. Minulle sauvat olivat ihan passelit, ja niillä sitten köpöttelinkin tuon reissun tänään, ja taidanpa napata ne mukaan tulevaisuudessakin. :) Saa vähän enemmän vauhtia ja rytmiä siihen menoon.

Lenkillä

Hop! Tänään tuli käytyä pienimuotoisella lenkillä. Mitään sen kummemmin mainittavaa asiassa ei ole, PAITSI että reippaan kävelyn sekaan mahtui myös muutamia juoksuaskelia! :)

Yleensä en siis juokse, koska rapakuntoni ja heikot polvet (sekä ympäri vartaloa hyllyvät läskimakkarat) tekevät kokemuksesta epämiellyttävän. Tänään kuitenkin päätin, että hitto, nythän juostaan. Aloitin juoksun alamäessä, joten aloitus oli helppo. Tästä sitten jatkoin kuitenkin normimaastossa juoksua vielä muutaman sadan metrin ajan, kunnes lopetin. Yllätyksekseni huomasin, ettei a) polvia särkenyt suunnattomasti ja b) kokemus muutenkaan ollut niin epämiellyttävä kuin aikaisemmin. JEE! Ehkäpä säännöllisillä (no ok, ei niin säännöllisillä, mutta silloin tällöin tapahtuvilla..) salikäynneillä ja crosstrainerilla juoksulla on osuutta asiaan. :) Spurttailin juoksuun vielä toisenkin kerran kyseisellä lenkillä (ylämäkeen vieläpä \o/), ja mukavaa oli.

Nyt sitten olen vakavasti harkinnut, että ryhdyn suorittamaan jonkinlaista juoksuohjelmaa. Fiiu suorittaa tätä juoksuohjelmaa, ja pikaisen googlettelun jälkeen saman tyyppisiä ohjelmia löytyi runsaasti. Toiveissa olisi, että jäisin siihen juoksuun sitten lopulta niin koukkuun, että huomaamattani siitä tulisi joka päiväinen harrastukseni. :)

Huomenna taas punnituspäivä. Tänään taas tuli käytyä ennakoimassa tilannetta, eikä hyvältä näytä, mutta siitä sitten lisää huomenissa. Tänään ei edes vaaka voi saada minua masentumaan, niin onnelliseksi nuo muutamat juoksuaskeleet minut saivat! :D


--------------

EDIT: Innostuksissani lisäilin jo sivupalkkiin jouksuohjelman jota suunnittelin noudattavani! :) Saa nähdä mitä siitä tulee, lauantaina starttaa!

No comments, please!

Blääh... Taas tuolla ulkona satelee, ja nyt aamusta olisi oikeasti ollut energiaa mennä vähän lenkkeilemään. Tämä viikko on menny työn ja muiden projektien parissa, joten liikunta on jäänyt loppuviikosta turhan vähäiselle. Tänään on kyllä semmonen olo, että on pakko päästä vähän reippailemaan, tosin sekin saa odottaa nyt, että pääsen töistä.

Mutta asiaan. Viime viikolla sain kuulla yhdeltä puolitutulta kesken jutustelun, että oletpas sä laihtunut. Tuli jotenkin kiusallinen olo. Kiitin, vitsailin ja vaihdoin nopeasti puheenaihetta. En tiedä oikein mistä syystä, mutta tuli kauhean epämukava olo. Vaikka tuttava tarkoitti varmasti kaikkea hyvää, mutta heti ajattelin, että kamalaa, onko tuokin huomannut (eipä siinä mitään supernäköä kyllä tarvita sen huomaamisessa....:]) että oon lihonnut ja nyt sitten kuvittelee, että sanomalla noin tuntisin oloni jotenkin paremmaksi. Koska rehellisesti sanoen en usko, että muutaman kilon laihdutus näkyisi yhtään missään.

Tästä syystä tuo kommentti tuntui jotenkin semmoiselta teennäiseltä, vähän niinkuin puolituttujen kuulumisia kysyttäessä käydään seuraavanlainen sanailu: "moi, mitä kuluu?", "ihan hyvää, entäs sulle?", "ihan hyvää", hymyillään ja jatketaan matkaa. Niin mitä häh? Onko "sä oot laihtunu" tuommoinen mitä läskeille sanotaan vaan muodon vuoksi?

No myönnettäköön, otan nyt turhaan hernettä nenään tästä. :) Tai siis en ole vihainen tai suuttunut, lähinnä vaan hämmentynyt siitä epämukavuuden tunteesta jonka tuo kyseinen ohimennen mainittu kommentti aiheutti. Voihan se olla niinkin, että olen tosissaan laihtunut huomattavasti, mutta vahvasti kyllä epäilen. Sitten kun kiloja on tippunut reilu viisi, niin ehkä silloin pystyn ottamaan vastaan tuollaisia kommentteja häkeltymättä. :)

Mites muut, mimmosia kommentteja olette saaneet laihdutusprojektin aikana ja oletteko ottaneet ne paremmin vastaan kuin minä? :)

Sateista iltapäivää

Tänään oli tarkoitus taas lähtä pienellä aamulenkille, mutta sade muutti jälleen suunitelmia. Noooh, illalla kuitenkin menen lenkkille, satoi tai paistoi. Ei tuolla nyt kaatamalla sada, sillä lailla hieman tihutellen tuota tulee, joten eipä se mitään lenkkeilyä (metsän keskellä vieläpä) estä. Katsotaan sitten minkä nuhan sieltä saa itselleen aikaseksi. :]

Sali olisi tietty ihan kiva vaihtoehto, mutta se "vaatisi" nyt liikaa. Tai vaatisi vain, että laittaisi kamat reppuun ja polkaisisi paikalla, eli mistään hurjista ponnistuksista ei ole kyse, mutta jotenkin tyydyn nyt tuohon lenkkeilyyn. Se on niin helppoa - ovesta ulos ja menoksi. :)

Eilen lenkillä tuli mietittyä, että koska viimeistään niitä tuloksia alkaa näkyä, ja koska viimeistään voi sanoa että on tullut laihdutettua paljon. Muutaman kilon pudotaminen ei vielä näy missään, vaikka toki itsetuntoa kohottaa muutaman sadan grammankin pudotus. :) Sitten laskeskelin, että sillä 3 kg / kk vauhdilla saavutan tuon tavoitepainoni 75 vasta (?) ensi vuoden maaliskuussa, noin suurinpiirtein. Tekisi mieli vähän noeputtaa tuota painon pudotusta, mutta toisaalta tuo 3 kg on semmoinen realistinne tavoite, ja pelkään, että jos lähden radikaalisemmin sitä pudottamaan niin repsahdan välissä ja sitten ollaan taas jumissa aloitusruudussa. :/ Ja kyllähän tämä aika nopeasti menee, vaikka nyt maaliskuu tuntuukin kauakaiselta. Ainakin sitten ensi kesään mennessä pitäisi olla bikinikunnossa. :)

P.S. Tilasin sen Kunto Plus lehden mistä aikaisemmin mainitsin. Sykemittaria odotellessa. :)

Painavaa asiaa

Vaaka kertoi lukemaksi 92.6.

Eli ei edistystä. :( Noh, turha sitä on nyt murehtia, pitänee vaan vielä tarmokkaammin keskittyä siihen mitä suuhunsa tunkee ja miten paljon tulee liikuttua.

90 kg raja on semmoinen, jonka alle en ole reiluun vuoteen päässyt. Tästä syystä pohdin, että kun tuon alle mennään, eli saavutetaan joku kahdeksalla alkava paino, niin olisi ehkä jonkin palkinnon paikka. Toisaalta en kyllä halua ihan pieniä painonpudotuksia juhlistaa, vaikk 5 kg onkin toki hyvä saavutus. Päädyin kuitenkin siihen, että 85 kilon paino on se, jolloin saan luvallisesti palkita itseni jollain ilman mitään tunnontuskia. Palkinnoksi olen miettinyt joko Häegen-Dazsin Cookies and Cream jäätelöä tai sitten tätä suklaakakkua. Hieman petollista kyllä nyt miettiä noita herkkuja, mutta nuo ovat niin tuhtia kamaa, että jos nyt niihin repsahtaisin niin tulisi kauheet morkkikset. :D Joten säästän noista nauttimisen sellaisiin voitonhetkiin.

Mutta toki myös toisenlaiset palkinnot ovat käyneet mielessäni, esimerkiksi jokin uusi vaate tai kengät yms. Tällainen palkitsemisvaihtoehto on sitä paitsi parempikin kuin mitkään herkkujutut, ainakin siitä syystä, ettei tule mitään takapakkia laihiksessa. Mutta eipähän tässä tätä vauhtia mikään kiirus ole päättä miten itseään palkitsee, kun tuo 85 tuntuu niin kaukaiselta painolta. Jos sitä nyt kuitenkin lokakuussa painaisi sen verran. :)

Piti muuten lähtä nyt aamulenkki, mutta ilmeisesti en ole lähdössä, kun ulkona satelee melko lailla. Täytynee toivoa, että iltapäivästä olisi kirkkaampi ilma. Nyt aamupuuro (on muuten hyvää, reilu puoli desiä ruisleseitä, saman verran kaurahiutaleita, vettä -> mikroon. Sitten jäätyneitä vadelmia ja mustikoita sekaan) napaan ja koululle. ->

Monday monday monday

Puuh. Viime viikko meni kyllä ihan hunningolla. Tuntuu, että joka päivä tuli vain laiskoteltua tai syöpöteltyä, tosin ei mitenkään suuresti, ihan kohtuudella, mutta kuitenkin. Ja sitten viikonloppuna oli ystävän häät, jossa tuli nautittua hyvästä (ja tuhdista) ruuasta sekä aivan jumalaisesta kakusta. Sekä kurkunkostukkeista. Nyt sitten onkin taas perusturpea olo, joten vähän jännittää mitä vaaka huomenna näyttää. Edistymistä tuskin on tapahtunut, mutta täytyy toivoa ettei mitään kaameaa takapakkia olisi tapahtunut. :(

Mutta en kuitenkaan jaksa nyt käydä synkistelemään mennyttä viikkoa. Nyt on uusi viikko ja uudet kujeet - uudella innolla taas läskikamakkaroiden kimppuun. Yksi kesäkurssikin alkaa taas yliopistolla, joten päiviin tulee hieman ryhtiä ja rytmiä, mikä varmasti osaltaan helpottaa sitä, ettei tule laiskoteltua niin helposti. Tänään olisi vuorossa kavelylenkki, minne ajattelin kohtapuoleen suunistaa. Ensin vähän detox teetä napaan. En tiedä onko tuolla mitään vaikutusta, mutta ilmeisesti pitäisi kiihdyttää kuona-aineiden poistumista kehosta yms, niin olen tuota lipitellyt pari päivää.

Bongasin muuten tämmöisen tilaajalahjan. Kunto Plus tarjoaa sykemittaria melko edullisesti lehtitilauksen kylkiäisenä, ajattelin ehkä tilata. Sykemittaria kun en omista, ja sellaisesta aina olen haaveillut kuntoillessa, niin tuo kuulostaa aika passelilta. Tosin koitin googletella tuota kyseistä merkkiä ja mallia, mutta en löytänyt kauheasti tietoa tuosta, joten en tiedä kuinka laadukas mittari tuo on verrattuna esim. polarin mittareihin. Kuitenkin ominaisuuksiltaan se vaikuttaa ihan passelilta vehkeeltä.

Lenkille vaiko ei...

Äh. Tämä päivä alkoi kyllä lupaavasti: heräsin ajoissa ja vaaka oli ystävä. Sitten piti tehdä kaikennäköistä, mutta skippasin kaikki vastuulliset hommat ja päätin lähtä keskustaan shoppailemaan. Koska olin jättänyt aamupalan välistä, iski bussissa kaamea olo. Piti jäädä suunniteltua aikaisemmin kyydistä pois, ettei olisi vahingossa purjonnut sinne bussiin. Nooh, en nyt jaksa tarkemmin puida tämän päivän aikaansaamattomuuttani, mutta pointti on kuitenkin se, että nyt turhauttaa ja suoraan sanoen vituttaa. :[

Nyt sitten pohdin, että pitäisikö lähtä lenkille (omatunto sanoo: NO TOTTA HELVETISSÄ!) vai ei (joku sisäinen demoni sanoo: njäääh, jää vaan sohvalle rötväämään, ja käy toki jääkaapille niin saat vähän täytettä vatsaas). Ärr. Nyt vähän tuntuu, että demoni saa vallan, mutta ehkäpä en nyt kuitenkaan sinne jääkaapille mee. Vois suorittaa jonkun nuijanukutuksen itselleen nyt näin ajoissa, että sais tänkin päivän päätökseen, ja huomenna sitten uudella puhdilla hommat hoitoon.

Vaaka sanoo...

... että 92,5 kiloa. \o/

Tuo paino voi kyllä todellakin heilahdella melko reilusti, esim. eilen kävin aamusta vaa'alla, ja se näytti jotain 94 kiloa! :| Sitten myöhemmin eilen se näytti reilua 93kiloa (tästä syystä en suostunut eilen sitä painoa ylös laittamaan, kun olisi ärsyttänyt laittaa tonne sivuun joku luku joka osoittaisi, että olisi tullu takapakkia projektissa :D). Tänään sitten pelkäsin, että mikä numero sinne ilmestyy. Veikkasin jotain samaa mitä viime viikolla, kerta eilen se tosissaan kävi siellä 94:ssä kilossa. Sitten kun tuo 92,5 lävähti näytölle niin suuri se oli suuuuuuuuri helpotus. :D Tosin tuostakin pitää vielä sanoa, että heti herättyäni (kuitenkin vessareissun jälkeen toki) vaaka näytti 92,8, mikä myös oli sinällään suuri ilon aihe. Sitten hetken menin koneelle datailmaan, ja piruuttani mittasin taas varmistaakseni, että kai tää paino tosissaan jää alle 93 kilon, niin se näytti tuota 92,5 kiloa! \o/ :D Ja tuon jälkeen mittasin heti uudestaan siinä pelossa, että vaa'assa olisi vaan joku hetkellinen virhe, mutta ei, samaa lukua se näytti. :)

Salainen ja erittäin optimistinen haaveeni (harhakuvitelmani) on, että syyskuun alussa painaisin 85 kiloa. Eli tästä pitäisi nyt laihduttaa 7,5 kiloa noin viidessä viikossa :P -> tuskinpa tulee tapahtumaan. Kuitenkin olisi melko herkkua jos noissa painolukemissa pyörisin silloin, koska koulut alkaa ja sitten näkee taas tuttuja yms yms. Ja koulujen loppuessa painoin tosissaan sen 95 kiloa, niin olisin sitten kymmenen kiloa laihempi. Olisihan tuosta 85 painosta sitten vielä tavoitteeseen paaaaljon vielä matkaa, 10 kiloa tai jopa 15 kiloa, riippuu siitä oonko tyytyväinen ulkomuotoon 75 kilon kohdalla vai en. Tuon ajatteleminen saa hetkellisesti kyllä hieman masentumaan, mutta toisaalta sitten siinä 85 kilon välietapissa voi myös olla ylpeä siitä, että takana on jo se 10 kiloa laihdutettua läskiä, niin kyllä ne loputkin kilot siitä tippunee. :)

Ainiin, eilen tuli tosissaan käytyä siellä salilla, ja urheasti poltettua crosstrainerilla n. 560 kaloria! :) Tänään olisi suunnitelmissa samanmoinen reissu.

Tehomaanantai

Tänään vuorossa: töitä, salireissu, kaverin tapaaminen ja vähän keskinäisiä bisneksiä sekä illalla vielä (ehkäpä) reipas 1,5 h lenkki. Noiden lomassa on myös suoritettava kodinhoitotoimenpiteitä kuten kevyttä siivousta (miten aina onnistun saamaan tän kämpän ihan lääväksi, vaikka pari päivää sitten vasta siivosin?!?!) ja pyykkäystä. Mittailen painon taas huomenna, kun viime viikollakin punnitsin sen tiistaina. Maanantaisin saattaa vielä viikonlopun jäljiltä olla vähän turvotusta havaittavissa, niin tiistaisin ehkä tulee se oikeampi paino, eh.. :)