Fyysistä puhdistumista

En ole suorittanut suursiivousta rehellisesti sanottuna vuoteen. Siis koko sinä aikana kun olen nykyisessä kämpässäni asustellut. Reilu vuosi sitten tehty muutto tapahtui sen verran kiireisenä aikana, että mitään sen suurempaa tavaroiden järjestelyä tai poisheittoa en harrastanut, vaan pakkasin vanhan kämpän laatikoihin turhine papereineen ja kilkkeineen. Purkamisvaiheessa tuli toki jotain roinaa heitettyä menemään, mutta epämääräiset tavarat tuli enemmän tai vähemmän sullottua hyllyihin myöhempää lajittelua varten. Jota ei sitten tähän mennessä ollut tullut.

Pahana tapanani on "arkistoida" tärkeysasteeltaan vaihtelevia papereita yms. epämääräisiin kasoihin kirjahyllylle, stereoiden ja tietokoneen päälle ja melkeinpä mihin vaan sopivaan koloseen. Jo pidemmän aikaa on ollut tarkoitus tehdä kunnon suursiivous, eli perinteisen tavaroiden järjestelye-imurointi-pölyjen pyyhintä -siivouksen sijaan olen halunnut tuhota niitä epämääräisiä tavara/paperikertymiä sieltä sun täältä kämpän kolosista. Tänään sitten vihdoin ja viimein sain sen aikaseksi. Tosin työsarkaa riittää vielä huomiselle ja varmaan ylihuomisellekin, sillä eteisen ja keittiön kaapit tarvivat perusteellista putsaamista myös.

Joka tapauksessa oli hassua huomata jälleen kerran, miten ulkoinen siisteys vaikuttaa omaan henkiseen "siisteyteen" tai lähinnä seesteisyyteen. Minulle perusteellinen siivoaminen on siis ehdottomasti terapiaa, vaikka se ei kyllä mitään sinänsä mieluisinta hommaa ole. Jotenkin siivouksen myötä sain myös uutta energiaa laihisproggista ajatellen. Löysin vanhan kuvan itsestäni (arviolta olen kuvassa n. 13-15 vuotias) missä hiukseni ovat pitkät ja hyväkuntoiset ja olen LAIHA. Vaikka tuossa iässä tasan olen ajatellut olevani läski. Pyh. Eniveis, laitoin tuon kuvan seinälle tietokoneen yläpuolelle muistuttamaan minua siitä, että kyllä näiden läskien alla on se laiha tyttö vielä olemassa. Tai siis jotenkin tuon kuvan näkeminen sai minut uskomaan, että laihtuminen on todella mahdollista ja niiden kilojen pudottaminen todellakin on sen kaiken vaivannäön arvoista, vaikka nyt tuntuu että kilot vaan ei karise, ja olen "tuomittu" olemaan pullukka koko loppuelämäni (ja että pitäisi vaan luovuttaa...). Mutta ei mitään luovuttamisia todellakaan. Tuo on ehkä parhain thinspiraatiokuva meikäläiselle. :)

Sykemittarifail ja ruokajuttuja

Hmph. Kävin lenkillä alkuviikosta tuon sykemittarin kanssa, mutta jostain syystä 10 km lenkin jälkeenolin kuluttanut 0 kaloria ja kävellyt 0 askelta. Mittarin mukaan siis. Pitänee oikeesti lueskella ne käyttöohjeet vähän tarkemmin...

Viime viikkoina olen perehtynyt raw food -ruokavalioon. Kyse on siis pääpiirteittäin ruokavaliosta, jossa suositaan kypsentämätöntä ruokaa, luomutuotteita ja paljon ravinteita sisältäviä ruoka-aineita, ja vältetään lisäineita pursuavia pitkälle jalostettuja tuotteita. Lisää infoa voi lukea esim. Heidin blogista tai täältä.

Olen yleensä aika skeptinen ja kriittinen mitä "kaiken maailman hömpötysten" suhteen tulee, eli en niele ihan mitä tahansa propagandaa pureksimatta. Ainakaan omasta mielestäni. :) Raakaruokavalio kuitenkin vaikuttaa ihan fiksulta vaihtoehdolta, ja kun pointtina on syödä terveellisesti tuoretta ja ravinteikasta ruokaa ilman lisäaineita, niin miksikäs sitä ei kokeilisi.

Olen siis parin viime viikon aikana toljotellut kaupassa sisältääkö ostamani pöperö liudan E-mömmöjä, vai onko tavara "puhdasta", sekä kaivanut blenderin kaapin kätköistä tehokäyttöön. Aamupalaksi on tullut vedettyä mm. raakapuuroa. Tosin ihan täysin 100% "raakaa" ruokaa ei ole tullut syötyä viikon aikana, niin voisinpa kuitenkin rohkeasti väittää, että raakuustaso on ollut jotain 80-90% tienoilla. Ja tänään kyllä tein poikkeuksellisesti valkosipulipottuja uunissa, kun teki mieli. :]

Pointti kuitenkin tässä on se, että viime viikkoina olen onnistunut täydellisesti blokkaamaan karkki/sipsi/jne -hyllyjen houkutukset, koska en oli halunut syödä niitä lisäaineita. Tulevaisuudessa saatan tästä lipsua, mutta tähän mennessä ajatus suklaanmussuttamisesta on aiheuttanut pieniä vatsanväänteitä. Ja TÄMÄ on siis musta aivan täysin outoa. Koska halu laihtua ja se sokeri/rasvamäärä, mitä kaiken maailman herkuissa on ei ole täysin saanut minua pidättäytymään niiden syömisestä, vaan usein irtsarihyllyn ohi mentäessä on päähän juolahtanut ajatus "otan ihan vähän vaan, käyn sitte lenkillä". Ja nyt jostain syystä pystyn taistelemaan houkutuksia vastaan koska en halua saastuttaa elimistöäni. WTF? Tutkimattomia ovat aivotuksieni tiet.

Pääasia kuitenkin, että karkit sun muut ovat pysyneet kaukana suustani, oli syy sitten mikä tahansa. Ihan täysin en kuitenkaan pysty tuota raakatuokavaliota noudattamaan, koska opiskelijabudjetilla ei kauheasti pysty edes kasviksia ostamaan talviaikaan. :/ Niistä kaiken maailman superfoodeista puhumattakaan. MUTTA aion silti pitäytyä tällä linjalla mahdollisimman paljon, eli ostaa luomua ja vähemmän prosessoituja tuotteita, ja vältellä niitä E-litanioilla koristeltuja ruokia. Josko se painokin sieltä alkaisi tippumaan alas.

Viime viikon paino

Syksyn kiireiden ja flunssakierteen takia on päivitystahti hiipunut. :( Laihisproggis on kuitenkin edelleen päällä, vaikka paino hitaanlaisesti laskeekin. Viime viikolla paino oli 92,8 kg, tämän viikon painoa en vielä osaa sanoa, sillä vaa'an luokse en ole vielä päässyt koska se on kotosalla.

Tänään kuitenkin postista kolahti se KuntoPlus lehden sykemittari!! \o/ Tänään en tosin vielä uskalla salille tai pitkälle lenkille flunssan jälkitautien takia, mutta heti kun paranen niin singahdan salille tuo kilke ranteessa! :)

Paino

Huhhuh, on ollut niin hoppua viime viikot ettei energiaa ole jotenkin lyötynyt blogaamiselle. Laitoin kuitenkin viime viikolla painon sivupalkkiin, ja sehän näytti reilua 93 kiloa. Huonompi juttu. Tosin tuota ei ollut mitattu ihan aamulla perinteisin menoin (heti aamulla wc-käynnin jälkeen) vaan joskus päivemmällä kun pääsin kotiin asti vaa'an luokse.

Tänään vaaka näytti 92,8 kiloa, että alas ollaan tietty menty viime viikkoisesta. Ja siellä wc:ssäkään en ole vielä käynyt, joten tokihan tuosta nyt vielä ainakin kilo lähtis, ehhehe. :]

Ärsyttää kyllä huomata olevansa jumissa. Sitä jotenkin ajattelee, että mitäs ihmettä, enkö mä vaan laihdu vaikka kuinka yritän, ja pitäiskö nyt vaan luovuttaa. Mutta sitten muistuu kuitenkin mieleen epäsäännölliset syömiset ja vähäinen liikunta jota ei ole mukamas ehtinyt harrastaa. Ehkä niihin pitäisi panostaa nyt ennenkuin alkaa valkoista lippua heiluttelemaan laihdutuksen suhteen.

Tästä syystä livahdankin kohta puoleen sille 10 km lenkille, jolla en pariin viikkoon ole käynytkään. :) Kaipa tämä laihisproggis vielä etenee, hitaasti mutta varmasti.