Fyysistä puhdistumista

En ole suorittanut suursiivousta rehellisesti sanottuna vuoteen. Siis koko sinä aikana kun olen nykyisessä kämpässäni asustellut. Reilu vuosi sitten tehty muutto tapahtui sen verran kiireisenä aikana, että mitään sen suurempaa tavaroiden järjestelyä tai poisheittoa en harrastanut, vaan pakkasin vanhan kämpän laatikoihin turhine papereineen ja kilkkeineen. Purkamisvaiheessa tuli toki jotain roinaa heitettyä menemään, mutta epämääräiset tavarat tuli enemmän tai vähemmän sullottua hyllyihin myöhempää lajittelua varten. Jota ei sitten tähän mennessä ollut tullut.

Pahana tapanani on "arkistoida" tärkeysasteeltaan vaihtelevia papereita yms. epämääräisiin kasoihin kirjahyllylle, stereoiden ja tietokoneen päälle ja melkeinpä mihin vaan sopivaan koloseen. Jo pidemmän aikaa on ollut tarkoitus tehdä kunnon suursiivous, eli perinteisen tavaroiden järjestelye-imurointi-pölyjen pyyhintä -siivouksen sijaan olen halunnut tuhota niitä epämääräisiä tavara/paperikertymiä sieltä sun täältä kämpän kolosista. Tänään sitten vihdoin ja viimein sain sen aikaseksi. Tosin työsarkaa riittää vielä huomiselle ja varmaan ylihuomisellekin, sillä eteisen ja keittiön kaapit tarvivat perusteellista putsaamista myös.

Joka tapauksessa oli hassua huomata jälleen kerran, miten ulkoinen siisteys vaikuttaa omaan henkiseen "siisteyteen" tai lähinnä seesteisyyteen. Minulle perusteellinen siivoaminen on siis ehdottomasti terapiaa, vaikka se ei kyllä mitään sinänsä mieluisinta hommaa ole. Jotenkin siivouksen myötä sain myös uutta energiaa laihisproggista ajatellen. Löysin vanhan kuvan itsestäni (arviolta olen kuvassa n. 13-15 vuotias) missä hiukseni ovat pitkät ja hyväkuntoiset ja olen LAIHA. Vaikka tuossa iässä tasan olen ajatellut olevani läski. Pyh. Eniveis, laitoin tuon kuvan seinälle tietokoneen yläpuolelle muistuttamaan minua siitä, että kyllä näiden läskien alla on se laiha tyttö vielä olemassa. Tai siis jotenkin tuon kuvan näkeminen sai minut uskomaan, että laihtuminen on todella mahdollista ja niiden kilojen pudottaminen todellakin on sen kaiken vaivannäön arvoista, vaikka nyt tuntuu että kilot vaan ei karise, ja olen "tuomittu" olemaan pullukka koko loppuelämäni (ja että pitäisi vaan luovuttaa...). Mutta ei mitään luovuttamisia todellakaan. Tuo on ehkä parhain thinspiraatiokuva meikäläiselle. :)