Turhautumista

...taas vaihteeksi. Viime viikolla painoin 92,8 kg. Eli editsystä ei ole tapahtunut, vaan samalla alueella sahataan mistä kesällä lähdettiin. ARGH. Ajattelin, että tästä lähtien alan mittaamaan painoa vain joka toinen viikko, jos se vaikka motivoisi panostamaan siihen laihdutamiseen enemmän. Viikon välein tapahtuvissa mittauksissa helposti ajattelen (jos edistystä ei näy), että noooh, on vasta viikko kulunut, ei tässä mitään suurta tulosta vielä edellisviikkon tarvikkaan näkyä, ja lopulta en sitten etene proggiksessa yhtään. Prkl.

Jotenkin tuntuu, että vaikka kuinka yrittää, niin ne kilot ei karise. Mut sitten toisaalta viime aikoina en ole myöskään kauheasti liikuntaa harrastanut, vedoten milloin mihinkin tekosyyhyn. Yleisin tietty on kiire, mutta toisaalta vaikka puolen tunnin lenkin heittäminen ei muilta tekemisiltä sitä aikaa kauheasti vie, kun se ehkä kuitenkin sitten tulee kulutettua sohvalla frendejä katsellessa esimerkiksi.

Ärsyttää kirjottaa tänne blogiinkin pelkkiä turhautumis-, ja angstipostauksia siitä, kuinka hommat ei etene ja voi voi, kun hyvin tietää, että itsestä se vaan on kiinni. Mutta tosissaan en ole mitenkään syömispuolella viime aikoina sortunut syöpöttelyyn, vaan syönyt kevyesti, ja namihimoissani on valinnut kaupan hyllyltä paketin rusinoita irtokarkkien sijaan. Jotain hyvää sentään :) Mutta silti ei ne läskit ole moksiskaan, vaan kulkevat edelleen tiiviisti mukana. Huoh...

Ehkä tämä tästä taas, tänään vaan erityisen suuresti *tuttaa oma aikaansaamattomuus.