Don't believe the hype

Höpötin aiemmin siitä, kuinka olen viime aikoina perehtynyt raakaruokavalioon, josta puhuttaessa ei voi välttyä termiltä "superfood". Olen myös selaillut nettikauppojen (mm. Puhdistamon) tarjontaa superfoodien saralla. Opiskelijan budjetille mokomat ovat vähän liian tyyriitä, varsinkin kun ennemmin sitä ostaisi jonkun kilon pussukan bulkkihintaan, kuin sitten jotain 100 gramman pussukan. Ruohonjuuresta on kyllä mukaani tarttunut mm. goji-marjoja ja macaa, raakasuklaa on vielä kokematta mutta ymmärrettävistä syistä se tietty himottaisi. :)

Törmäsin kuitenkin yhteen melko hassuun juttuun netin syövereissä seikkaillessani. Supermömmökauppiaat kauppaavat erästä goji-marjoihin verrattavissa olevaa marjaa nimeltään inca-marja (josta löytyy tietoa tuolta ylemmästä superfood-linkistä). Puhdistamossa kyseisen kuivatun marjan kilohinta vaihtelee tuottajasta riippuen 50-70 euron tietämissä. Hinta on melko perustasoa superfoodeja (melko ärsyttävä sana kyllä, täytyy myöntää) ajatellen. Kuitenkin pieni googlettelu paljasti, että kyseinen inca-marja, latinalaiselta nimeltään physalis peruviana on selvällä suomenkielellä ananaskirsikka.



Eli se marja, mitä jokaisesta perusmarketista melkeinpä löytyy, tuoreena (tai ainakin ei-kuivattuina...). Huvikseni bongailin tänään kyseisten marjojen kilohintaa, S-kaupassa kilohintoa oli n. 19 euroa ja K-kaupassa kymppiä halvempi (!), eli n. 9 euroa. Joten samalla hinnalla, mitä nettiputiikista ostaa yhden kilon kuivattuja marjoja (50-70 e), saa lähimarketista (K-kauppa) kyseisiä marjoja n. 5-7 kiloa. Pikaisen plarauksen jälkeen en huomannut, oliko Puhdistamon myymät marjat luomua, mutta olettaisin, että on. Siltikin tuo hinta tuntuu aika ryöstöhinnalta, vaikka siinä luomulisää olisikin. Marketin hyllyssä olleet marjat eivät siis mitään luomua olleet.

Pointtina kuitenkin se, että on helppo lähteä mukaan vallalla olevaan hypetykseen ja siinä sivussa maksaa itsensä kipeäksi ties mistä. Pienellä skeptisyydellä ja vaivannäöllä tiedonhaun suhteen pärjää jo pitkälle. Kemikaalikocktailin Noora kiteyttää pointin mielestäni hyvin Olotilan jutussaan:

"Kyse on tavallaan pyörän keksimisestä uudelleen, perinteisen asian paketoimista uuteen lahjapaperiin."

"Superfood-termi uppoaa tiettyyn kuluttajaryhmään ja sana mustikka toisiin. Itse kuulun mustikka-ryhmään.

Onneksi omat superruoat saa metsästä ilmaiseksi, sen kummempia brändejä ajattelematta. Ämpäri mukaan ja suunta kohti tuntematonta, siellä ne superruoat odottavat!"

Itse en siis halua tässä paheksua raakaruokavaliota tai noita "superfoodeja", sillä luultavasti sen ansiosta tässä nyt on onnistuttu näitä kiloja vihdoin ja viimein karistamaan. :) Lähinnä vaan haluan tuoda näiden supermömmökauppiaiden tietoisuuteen sen, ettei heidän asiakaskuntansa ole mitä tahansa höynäytettävää sakkia.