Don't believe the hype

Höpötin aiemmin siitä, kuinka olen viime aikoina perehtynyt raakaruokavalioon, josta puhuttaessa ei voi välttyä termiltä "superfood". Olen myös selaillut nettikauppojen (mm. Puhdistamon) tarjontaa superfoodien saralla. Opiskelijan budjetille mokomat ovat vähän liian tyyriitä, varsinkin kun ennemmin sitä ostaisi jonkun kilon pussukan bulkkihintaan, kuin sitten jotain 100 gramman pussukan. Ruohonjuuresta on kyllä mukaani tarttunut mm. goji-marjoja ja macaa, raakasuklaa on vielä kokematta mutta ymmärrettävistä syistä se tietty himottaisi. :)

Törmäsin kuitenkin yhteen melko hassuun juttuun netin syövereissä seikkaillessani. Supermömmökauppiaat kauppaavat erästä goji-marjoihin verrattavissa olevaa marjaa nimeltään inca-marja (josta löytyy tietoa tuolta ylemmästä superfood-linkistä). Puhdistamossa kyseisen kuivatun marjan kilohinta vaihtelee tuottajasta riippuen 50-70 euron tietämissä. Hinta on melko perustasoa superfoodeja (melko ärsyttävä sana kyllä, täytyy myöntää) ajatellen. Kuitenkin pieni googlettelu paljasti, että kyseinen inca-marja, latinalaiselta nimeltään physalis peruviana on selvällä suomenkielellä ananaskirsikka.



Eli se marja, mitä jokaisesta perusmarketista melkeinpä löytyy, tuoreena (tai ainakin ei-kuivattuina...). Huvikseni bongailin tänään kyseisten marjojen kilohintaa, S-kaupassa kilohintoa oli n. 19 euroa ja K-kaupassa kymppiä halvempi (!), eli n. 9 euroa. Joten samalla hinnalla, mitä nettiputiikista ostaa yhden kilon kuivattuja marjoja (50-70 e), saa lähimarketista (K-kauppa) kyseisiä marjoja n. 5-7 kiloa. Pikaisen plarauksen jälkeen en huomannut, oliko Puhdistamon myymät marjat luomua, mutta olettaisin, että on. Siltikin tuo hinta tuntuu aika ryöstöhinnalta, vaikka siinä luomulisää olisikin. Marketin hyllyssä olleet marjat eivät siis mitään luomua olleet.

Pointtina kuitenkin se, että on helppo lähteä mukaan vallalla olevaan hypetykseen ja siinä sivussa maksaa itsensä kipeäksi ties mistä. Pienellä skeptisyydellä ja vaivannäöllä tiedonhaun suhteen pärjää jo pitkälle. Kemikaalikocktailin Noora kiteyttää pointin mielestäni hyvin Olotilan jutussaan:

"Kyse on tavallaan pyörän keksimisestä uudelleen, perinteisen asian paketoimista uuteen lahjapaperiin."

"Superfood-termi uppoaa tiettyyn kuluttajaryhmään ja sana mustikka toisiin. Itse kuulun mustikka-ryhmään.

Onneksi omat superruoat saa metsästä ilmaiseksi, sen kummempia brändejä ajattelematta. Ämpäri mukaan ja suunta kohti tuntematonta, siellä ne superruoat odottavat!"

Itse en siis halua tässä paheksua raakaruokavaliota tai noita "superfoodeja", sillä luultavasti sen ansiosta tässä nyt on onnistuttu näitä kiloja vihdoin ja viimein karistamaan. :) Lähinnä vaan haluan tuoda näiden supermömmökauppiaiden tietoisuuteen sen, ettei heidän asiakaskuntansa ole mitä tahansa höynäytettävää sakkia.

Whopdiduu!

On taas vaihteeks hyperkiire, ja pitäisi olla jo paikassa B mutta jumittelen vielä paikassa A. On kuitenkin pakko kertoa, että vaaka näytti tänään 91,2 kg! \o/ Vihdoinkin edistystä! :D

Turhautumista

...taas vaihteeksi. Viime viikolla painoin 92,8 kg. Eli editsystä ei ole tapahtunut, vaan samalla alueella sahataan mistä kesällä lähdettiin. ARGH. Ajattelin, että tästä lähtien alan mittaamaan painoa vain joka toinen viikko, jos se vaikka motivoisi panostamaan siihen laihdutamiseen enemmän. Viikon välein tapahtuvissa mittauksissa helposti ajattelen (jos edistystä ei näy), että noooh, on vasta viikko kulunut, ei tässä mitään suurta tulosta vielä edellisviikkon tarvikkaan näkyä, ja lopulta en sitten etene proggiksessa yhtään. Prkl.

Jotenkin tuntuu, että vaikka kuinka yrittää, niin ne kilot ei karise. Mut sitten toisaalta viime aikoina en ole myöskään kauheasti liikuntaa harrastanut, vedoten milloin mihinkin tekosyyhyn. Yleisin tietty on kiire, mutta toisaalta vaikka puolen tunnin lenkin heittäminen ei muilta tekemisiltä sitä aikaa kauheasti vie, kun se ehkä kuitenkin sitten tulee kulutettua sohvalla frendejä katsellessa esimerkiksi.

Ärsyttää kirjottaa tänne blogiinkin pelkkiä turhautumis-, ja angstipostauksia siitä, kuinka hommat ei etene ja voi voi, kun hyvin tietää, että itsestä se vaan on kiinni. Mutta tosissaan en ole mitenkään syömispuolella viime aikoina sortunut syöpöttelyyn, vaan syönyt kevyesti, ja namihimoissani on valinnut kaupan hyllyltä paketin rusinoita irtokarkkien sijaan. Jotain hyvää sentään :) Mutta silti ei ne läskit ole moksiskaan, vaan kulkevat edelleen tiiviisti mukana. Huoh...

Ehkä tämä tästä taas, tänään vaan erityisen suuresti *tuttaa oma aikaansaamattomuus.

Fyysistä puhdistumista

En ole suorittanut suursiivousta rehellisesti sanottuna vuoteen. Siis koko sinä aikana kun olen nykyisessä kämpässäni asustellut. Reilu vuosi sitten tehty muutto tapahtui sen verran kiireisenä aikana, että mitään sen suurempaa tavaroiden järjestelyä tai poisheittoa en harrastanut, vaan pakkasin vanhan kämpän laatikoihin turhine papereineen ja kilkkeineen. Purkamisvaiheessa tuli toki jotain roinaa heitettyä menemään, mutta epämääräiset tavarat tuli enemmän tai vähemmän sullottua hyllyihin myöhempää lajittelua varten. Jota ei sitten tähän mennessä ollut tullut.

Pahana tapanani on "arkistoida" tärkeysasteeltaan vaihtelevia papereita yms. epämääräisiin kasoihin kirjahyllylle, stereoiden ja tietokoneen päälle ja melkeinpä mihin vaan sopivaan koloseen. Jo pidemmän aikaa on ollut tarkoitus tehdä kunnon suursiivous, eli perinteisen tavaroiden järjestelye-imurointi-pölyjen pyyhintä -siivouksen sijaan olen halunnut tuhota niitä epämääräisiä tavara/paperikertymiä sieltä sun täältä kämpän kolosista. Tänään sitten vihdoin ja viimein sain sen aikaseksi. Tosin työsarkaa riittää vielä huomiselle ja varmaan ylihuomisellekin, sillä eteisen ja keittiön kaapit tarvivat perusteellista putsaamista myös.

Joka tapauksessa oli hassua huomata jälleen kerran, miten ulkoinen siisteys vaikuttaa omaan henkiseen "siisteyteen" tai lähinnä seesteisyyteen. Minulle perusteellinen siivoaminen on siis ehdottomasti terapiaa, vaikka se ei kyllä mitään sinänsä mieluisinta hommaa ole. Jotenkin siivouksen myötä sain myös uutta energiaa laihisproggista ajatellen. Löysin vanhan kuvan itsestäni (arviolta olen kuvassa n. 13-15 vuotias) missä hiukseni ovat pitkät ja hyväkuntoiset ja olen LAIHA. Vaikka tuossa iässä tasan olen ajatellut olevani läski. Pyh. Eniveis, laitoin tuon kuvan seinälle tietokoneen yläpuolelle muistuttamaan minua siitä, että kyllä näiden läskien alla on se laiha tyttö vielä olemassa. Tai siis jotenkin tuon kuvan näkeminen sai minut uskomaan, että laihtuminen on todella mahdollista ja niiden kilojen pudottaminen todellakin on sen kaiken vaivannäön arvoista, vaikka nyt tuntuu että kilot vaan ei karise, ja olen "tuomittu" olemaan pullukka koko loppuelämäni (ja että pitäisi vaan luovuttaa...). Mutta ei mitään luovuttamisia todellakaan. Tuo on ehkä parhain thinspiraatiokuva meikäläiselle. :)

Sykemittarifail ja ruokajuttuja

Hmph. Kävin lenkillä alkuviikosta tuon sykemittarin kanssa, mutta jostain syystä 10 km lenkin jälkeenolin kuluttanut 0 kaloria ja kävellyt 0 askelta. Mittarin mukaan siis. Pitänee oikeesti lueskella ne käyttöohjeet vähän tarkemmin...

Viime viikkoina olen perehtynyt raw food -ruokavalioon. Kyse on siis pääpiirteittäin ruokavaliosta, jossa suositaan kypsentämätöntä ruokaa, luomutuotteita ja paljon ravinteita sisältäviä ruoka-aineita, ja vältetään lisäineita pursuavia pitkälle jalostettuja tuotteita. Lisää infoa voi lukea esim. Heidin blogista tai täältä.

Olen yleensä aika skeptinen ja kriittinen mitä "kaiken maailman hömpötysten" suhteen tulee, eli en niele ihan mitä tahansa propagandaa pureksimatta. Ainakaan omasta mielestäni. :) Raakaruokavalio kuitenkin vaikuttaa ihan fiksulta vaihtoehdolta, ja kun pointtina on syödä terveellisesti tuoretta ja ravinteikasta ruokaa ilman lisäaineita, niin miksikäs sitä ei kokeilisi.

Olen siis parin viime viikon aikana toljotellut kaupassa sisältääkö ostamani pöperö liudan E-mömmöjä, vai onko tavara "puhdasta", sekä kaivanut blenderin kaapin kätköistä tehokäyttöön. Aamupalaksi on tullut vedettyä mm. raakapuuroa. Tosin ihan täysin 100% "raakaa" ruokaa ei ole tullut syötyä viikon aikana, niin voisinpa kuitenkin rohkeasti väittää, että raakuustaso on ollut jotain 80-90% tienoilla. Ja tänään kyllä tein poikkeuksellisesti valkosipulipottuja uunissa, kun teki mieli. :]

Pointti kuitenkin tässä on se, että viime viikkoina olen onnistunut täydellisesti blokkaamaan karkki/sipsi/jne -hyllyjen houkutukset, koska en oli halunut syödä niitä lisäaineita. Tulevaisuudessa saatan tästä lipsua, mutta tähän mennessä ajatus suklaanmussuttamisesta on aiheuttanut pieniä vatsanväänteitä. Ja TÄMÄ on siis musta aivan täysin outoa. Koska halu laihtua ja se sokeri/rasvamäärä, mitä kaiken maailman herkuissa on ei ole täysin saanut minua pidättäytymään niiden syömisestä, vaan usein irtsarihyllyn ohi mentäessä on päähän juolahtanut ajatus "otan ihan vähän vaan, käyn sitte lenkillä". Ja nyt jostain syystä pystyn taistelemaan houkutuksia vastaan koska en halua saastuttaa elimistöäni. WTF? Tutkimattomia ovat aivotuksieni tiet.

Pääasia kuitenkin, että karkit sun muut ovat pysyneet kaukana suustani, oli syy sitten mikä tahansa. Ihan täysin en kuitenkaan pysty tuota raakatuokavaliota noudattamaan, koska opiskelijabudjetilla ei kauheasti pysty edes kasviksia ostamaan talviaikaan. :/ Niistä kaiken maailman superfoodeista puhumattakaan. MUTTA aion silti pitäytyä tällä linjalla mahdollisimman paljon, eli ostaa luomua ja vähemmän prosessoituja tuotteita, ja vältellä niitä E-litanioilla koristeltuja ruokia. Josko se painokin sieltä alkaisi tippumaan alas.

Viime viikon paino

Syksyn kiireiden ja flunssakierteen takia on päivitystahti hiipunut. :( Laihisproggis on kuitenkin edelleen päällä, vaikka paino hitaanlaisesti laskeekin. Viime viikolla paino oli 92,8 kg, tämän viikon painoa en vielä osaa sanoa, sillä vaa'an luokse en ole vielä päässyt koska se on kotosalla.

Tänään kuitenkin postista kolahti se KuntoPlus lehden sykemittari!! \o/ Tänään en tosin vielä uskalla salille tai pitkälle lenkille flunssan jälkitautien takia, mutta heti kun paranen niin singahdan salille tuo kilke ranteessa! :)

Paino

Huhhuh, on ollut niin hoppua viime viikot ettei energiaa ole jotenkin lyötynyt blogaamiselle. Laitoin kuitenkin viime viikolla painon sivupalkkiin, ja sehän näytti reilua 93 kiloa. Huonompi juttu. Tosin tuota ei ollut mitattu ihan aamulla perinteisin menoin (heti aamulla wc-käynnin jälkeen) vaan joskus päivemmällä kun pääsin kotiin asti vaa'an luokse.

Tänään vaaka näytti 92,8 kiloa, että alas ollaan tietty menty viime viikkoisesta. Ja siellä wc:ssäkään en ole vielä käynyt, joten tokihan tuosta nyt vielä ainakin kilo lähtis, ehhehe. :]

Ärsyttää kyllä huomata olevansa jumissa. Sitä jotenkin ajattelee, että mitäs ihmettä, enkö mä vaan laihdu vaikka kuinka yritän, ja pitäiskö nyt vaan luovuttaa. Mutta sitten muistuu kuitenkin mieleen epäsäännölliset syömiset ja vähäinen liikunta jota ei ole mukamas ehtinyt harrastaa. Ehkä niihin pitäisi panostaa nyt ennenkuin alkaa valkoista lippua heiluttelemaan laihdutuksen suhteen.

Tästä syystä livahdankin kohta puoleen sille 10 km lenkille, jolla en pariin viikkoon ole käynytkään. :) Kaipa tämä laihisproggis vielä etenee, hitaasti mutta varmasti.

Älä mieti vaan MENE!

Puuh. Tänään on tullut lenkkeiltyä peräti kaksi kertaa: aamulla reipas ja nopea puolituntinen, ja juuri äsken reilu 40 min. Kumpaiseenkin lenkkiin mahtui mukaan pieniä juoksuosioita. Pohkeet huutavat nyt vähän hoosiannaa, mutta kaipa ne kohta rauhottuu.

Tosin oli kyllä hyvin lähellä, että oisin skipannut tämän iltapäivälenkin ja jäänyt vaan taas kotiin tekemään kiireellisempiä juttuja. Päätin kuitenkin, että nyt en lusmuile vaan kipitän kohti lenkkipolkuja, mikä oli kyllä hyvä ratkaisu. :) Yleensä tuo lenkille lähtö vaatii aina vähän ponnistusta, ja sitten jos vähänkin on semmoinen olo, ettei mukamas olisi aikaa, niin se lenkki jää helposti tekemättä. Totuus on kuitenkin se, että joku 30 - 40 min lenkki ei kauheasti edes merkitse noin niinkuin aikataulullisesti. Saan helposti tuon ajan (ja enemmänkin :)) kulutettua esimerkiksi koulusta tai töistä tullessa koneen ääressä. Ja sitä nyt ei ole vaikea arvata, että kumpi vaihtoehto - 40 min lenkki vai 40 min jumahdus koneen ääressä - on parempi. Lenkin jälkeen sitä on olo muutenkin vähän energisempi, kun taas tuo koneen ääressä nysväys vaan nuuduttaa.

Tänään on tullut myös syötyä kevyesti, kuten myös eilen, ja lenkiltä tullessani vaaka näyttikin 92.2 kiloa. :)) Uskaltaisikohan sitä jo uumoilla, että ensi tiistain punnituksessa oltaisiin siellä 91 kilon puolella... :)

Takaisin ruotuun!

Punnitsin sitten itseni tänään, ja yllättäen ei kaameeta painonnousua ollutkaan tullut. 92.6 kiloa näytti vaaka. Tosin eipä tuo nyt mikään sinänsä positiivinen juttu ollut, mutta kun pelkäsin jotain 94 tai 95 lukemaa, niin sinänsä... :P

Tänään aamulla käväisin 40 min reippaalla kävelylenkillä, ja välistä jopa juoksinkin. Krhm. Niin tuon juoksuohjelman päätin haudata hetkeksi, lauantaina koitin aloittaa, mutta pystyin hädin tuskin juoksemaan 2 min, niin oli turha kuvitellakkaan, että tuo 6 x 6 min olisi sujunut. Tässä koitan nyt ensin vähän kohottaa kuntoa, ja sitten kyllä ehdottomasti haluan aloittaa tuon juoksuharrastuksen.

Nyt taas aloitin merkkaamaan noita syömisiäni säntillisemmin Kiloklubiin. Jossain postauksessa mainitsin, että en täällä kauheasti niitä kalorimääriä huutelisi, koska periaatteen vuoksi joka maitotilkan kalorin laskeminen tuntuu typerältä. Mutta nyt mietin, että se ehkä olisi ihan hyvä tännekkin jotain kirjaa niistä pitää, että tulisi sitten ainakin joka päivä sitä kiloklubia käytettyä. Päivittäin en varmaan ehtisi niitä tänne postata, mutta esim. joka viikon lopussa voisin laittaa koosteen kaloreista ja sitten liikuntaan käytetystä ajasta.

Repsahdus

Puuuh. Viime viikkolla ei tullut liikuttua pahemmin yhtään, ja syötyäkin tuli ihan miten sattui. Ei kuitenkaan mitään kaameita herkkuja, mutta normiruokaa reilusti. Laihtumista ei tuskin ole tapahtunut, tänään ois ollu punnituspäivä, mutta heräsin taas muualta kuin kotoani, ja siellä ei vaakaa ollut. Punnitsen huomenna. Tosin nyt on taas semmonen olo että on tullut kilo tai pari lisää. :(

Harmittaa kyllä nyt, että muutamaksi viikoksi tää projekti on jumahtanut aloilleen. Toisaalta olen antanut itseni repsahdella syömisten ja liikkumattomuuden suhteen sillä verukkeella, että minulla on muita kiireitä. Tämä pitää kyllä paikkansa, esim. työt ja alkaneet kouluhommat, MUTTA kuitenkin organisoimalla asioita onnistuisin helposti multitaskaamaan ja suoriutumaan kaikista hommista SEKÄ syödä hyvin ja liikkua. Mutta silti en ole näin tehnyt.

Käytän stressiä liian helposti verukkeena sille, ettei nyt vaan pysty noudattamaan terveellistä ruokavaliota. On tehtävä naputeltava raportteja ja luettava tentteihin, ja lieventämään paniikkia nappaan kaupasta liian helposti jotain naposteltavaa. Pikku hiljaa olen kuitenkin koittanut valita absoluuttisessa namihimossani jotain terveellisempää. Esim. kun on kauheasti tehnyt mieli karkkeja, olen hetken hengähtänyt ja pohtinut, että myö ruisleipä jonka päällä on leikkelettä ja kurkkua on taivaallisen hyvää, ostanpa karkkipussin sijaan aineksia siihen. Seurauksena sitten ahmin sen paketillisen leikkelettä yhdessä päivässä leivän kera. Ei mitenkään tervettä. Vaaleaa leipää en kyllä osta, mutta eipä se ruisleipäkään kilo kaupalla kahmittuna mitään hyvää tee. Kohtuus kun on se avainsana.

Huoh. Oikeasti haluan laihtua tällä kertaa. En halua, että taas epähuomiossa annan itseni lihoa toiset 10 kiloa vuodessa, ja ihmettelen kun vaatteet on kummasti kutistuneet pesussa. On se jännä. Selasin ohimennen vanhoja päiväkirjojani, olin vuoden 2008 alussa voivotellut, kuinka norsu olin. Painoin silloin "kaameat" 84 kiloa. Toki tuo paino heilahtaa sinne ylipainon puolelle myös, mutta antaisin melkein mitä vain, että nyt painaisin tuon verran, eli noin 10 kiloa vähemmän mitä nyt. Jos tuolloin 2008 alkuvuodesta joku olisi sanonut, että tulen vielä painamaan 95 kiloa seuraavaan syksyyn mennessä, niin olisin varmaan järkyttynyt sen verran, että olisin oikeasti yrittänyt laihduttaa.


Blaaah... eipä tälle nyt mitään voi, että on tullut elettyä hieman repsahdellen. Täytyy vaan yhä ankarammin ja ahkerammin puristaa itsensä lenkille ja tehdä niitä oikeita valintoja siellä kaupassa ruokaostoksilla. Jos laihduttaminen olisi helppoa, niin eipä tässä maailmassa varmaan meitä lihavia näin paljon olisi. :P

Jumissa

Vaaka näytti aamulla 92,3 kg. Parempi kuin viime viikkoinen, ja alin luku muutenkin tässä laihisproggiksen aikana, mutta eipä paljon ole painoa pudonnut parina edellisenä viikkona. Tästä en nyt kuitenkaan suostu lannistumaan, vaan laitan lisäpökköä pesään. Eli liikuntaa enemmän, joka päivä jotain, kiireisimpinä päivinä riittänee joku reilun puolentunnin reippailu, mutta muuten yritän tuota normilenkkiäni mennä väh. 3 krtaa viikossa. Ja sitten salikäyntejä säännöllisemmäksi. Ruuan suhteen pitää vielä tarkemmin olla tarkkana paljonko sitä ruokaa suuhun mättää ja mitä se on. Viime viikolla tuli sorruttua nameihin, kun käytiin sukuloimassa poikaystävän kanssa niin tuli sitten ostettua matkakarkkeja, ja toki sukulaisissa sitten myös tuli nautittua herkkuja, kun niitä kerran pöydät notkuivat. Itsehillintää kaivataan, mistähän sitä sais ostettua?

Harmittaa kyllä sen puoleen, että jos olisin skarpannu nämä kaksi edellistä viikkoa mitä nyt on tullut tässä 92 kg painossa jumitettua, niin olisin nyt ehkä jopa jossain painolukemissa joka alkaisi kahdeksikolla. Tai ainakin hipoisin sitä 90 rajaa. Mutta turhapa sitä nyt on murehtia.

Tänään muuten menin poikaystäväni kanssa sen peruslenkin, jonka olen aikasemmin arvioinut olevan jotain 5-7 kilsaa . Poikkiksella oli sitten sykemittari ja kaiken maailman tekniikat mukana, niin tuon reissun pituudeksi saatiinkin reilu 10 kilsaa! :D Mukava yllätys. Sain poikkikselta myös lainaan hänen kävelysauvansa, koska ne olivat kuulemma hänelle hieman lyhyet. Minulle sauvat olivat ihan passelit, ja niillä sitten köpöttelinkin tuon reissun tänään, ja taidanpa napata ne mukaan tulevaisuudessakin. :) Saa vähän enemmän vauhtia ja rytmiä siihen menoon.

Lenkillä

Hop! Tänään tuli käytyä pienimuotoisella lenkillä. Mitään sen kummemmin mainittavaa asiassa ei ole, PAITSI että reippaan kävelyn sekaan mahtui myös muutamia juoksuaskelia! :)

Yleensä en siis juokse, koska rapakuntoni ja heikot polvet (sekä ympäri vartaloa hyllyvät läskimakkarat) tekevät kokemuksesta epämiellyttävän. Tänään kuitenkin päätin, että hitto, nythän juostaan. Aloitin juoksun alamäessä, joten aloitus oli helppo. Tästä sitten jatkoin kuitenkin normimaastossa juoksua vielä muutaman sadan metrin ajan, kunnes lopetin. Yllätyksekseni huomasin, ettei a) polvia särkenyt suunnattomasti ja b) kokemus muutenkaan ollut niin epämiellyttävä kuin aikaisemmin. JEE! Ehkäpä säännöllisillä (no ok, ei niin säännöllisillä, mutta silloin tällöin tapahtuvilla..) salikäynneillä ja crosstrainerilla juoksulla on osuutta asiaan. :) Spurttailin juoksuun vielä toisenkin kerran kyseisellä lenkillä (ylämäkeen vieläpä \o/), ja mukavaa oli.

Nyt sitten olen vakavasti harkinnut, että ryhdyn suorittamaan jonkinlaista juoksuohjelmaa. Fiiu suorittaa tätä juoksuohjelmaa, ja pikaisen googlettelun jälkeen saman tyyppisiä ohjelmia löytyi runsaasti. Toiveissa olisi, että jäisin siihen juoksuun sitten lopulta niin koukkuun, että huomaamattani siitä tulisi joka päiväinen harrastukseni. :)

Huomenna taas punnituspäivä. Tänään taas tuli käytyä ennakoimassa tilannetta, eikä hyvältä näytä, mutta siitä sitten lisää huomenissa. Tänään ei edes vaaka voi saada minua masentumaan, niin onnelliseksi nuo muutamat juoksuaskeleet minut saivat! :D


--------------

EDIT: Innostuksissani lisäilin jo sivupalkkiin jouksuohjelman jota suunnittelin noudattavani! :) Saa nähdä mitä siitä tulee, lauantaina starttaa!

No comments, please!

Blääh... Taas tuolla ulkona satelee, ja nyt aamusta olisi oikeasti ollut energiaa mennä vähän lenkkeilemään. Tämä viikko on menny työn ja muiden projektien parissa, joten liikunta on jäänyt loppuviikosta turhan vähäiselle. Tänään on kyllä semmonen olo, että on pakko päästä vähän reippailemaan, tosin sekin saa odottaa nyt, että pääsen töistä.

Mutta asiaan. Viime viikolla sain kuulla yhdeltä puolitutulta kesken jutustelun, että oletpas sä laihtunut. Tuli jotenkin kiusallinen olo. Kiitin, vitsailin ja vaihdoin nopeasti puheenaihetta. En tiedä oikein mistä syystä, mutta tuli kauhean epämukava olo. Vaikka tuttava tarkoitti varmasti kaikkea hyvää, mutta heti ajattelin, että kamalaa, onko tuokin huomannut (eipä siinä mitään supernäköä kyllä tarvita sen huomaamisessa....:]) että oon lihonnut ja nyt sitten kuvittelee, että sanomalla noin tuntisin oloni jotenkin paremmaksi. Koska rehellisesti sanoen en usko, että muutaman kilon laihdutus näkyisi yhtään missään.

Tästä syystä tuo kommentti tuntui jotenkin semmoiselta teennäiseltä, vähän niinkuin puolituttujen kuulumisia kysyttäessä käydään seuraavanlainen sanailu: "moi, mitä kuluu?", "ihan hyvää, entäs sulle?", "ihan hyvää", hymyillään ja jatketaan matkaa. Niin mitä häh? Onko "sä oot laihtunu" tuommoinen mitä läskeille sanotaan vaan muodon vuoksi?

No myönnettäköön, otan nyt turhaan hernettä nenään tästä. :) Tai siis en ole vihainen tai suuttunut, lähinnä vaan hämmentynyt siitä epämukavuuden tunteesta jonka tuo kyseinen ohimennen mainittu kommentti aiheutti. Voihan se olla niinkin, että olen tosissaan laihtunut huomattavasti, mutta vahvasti kyllä epäilen. Sitten kun kiloja on tippunut reilu viisi, niin ehkä silloin pystyn ottamaan vastaan tuollaisia kommentteja häkeltymättä. :)

Mites muut, mimmosia kommentteja olette saaneet laihdutusprojektin aikana ja oletteko ottaneet ne paremmin vastaan kuin minä? :)

Sateista iltapäivää

Tänään oli tarkoitus taas lähtä pienellä aamulenkille, mutta sade muutti jälleen suunitelmia. Noooh, illalla kuitenkin menen lenkkille, satoi tai paistoi. Ei tuolla nyt kaatamalla sada, sillä lailla hieman tihutellen tuota tulee, joten eipä se mitään lenkkeilyä (metsän keskellä vieläpä) estä. Katsotaan sitten minkä nuhan sieltä saa itselleen aikaseksi. :]

Sali olisi tietty ihan kiva vaihtoehto, mutta se "vaatisi" nyt liikaa. Tai vaatisi vain, että laittaisi kamat reppuun ja polkaisisi paikalla, eli mistään hurjista ponnistuksista ei ole kyse, mutta jotenkin tyydyn nyt tuohon lenkkeilyyn. Se on niin helppoa - ovesta ulos ja menoksi. :)

Eilen lenkillä tuli mietittyä, että koska viimeistään niitä tuloksia alkaa näkyä, ja koska viimeistään voi sanoa että on tullut laihdutettua paljon. Muutaman kilon pudotaminen ei vielä näy missään, vaikka toki itsetuntoa kohottaa muutaman sadan grammankin pudotus. :) Sitten laskeskelin, että sillä 3 kg / kk vauhdilla saavutan tuon tavoitepainoni 75 vasta (?) ensi vuoden maaliskuussa, noin suurinpiirtein. Tekisi mieli vähän noeputtaa tuota painon pudotusta, mutta toisaalta tuo 3 kg on semmoinen realistinne tavoite, ja pelkään, että jos lähden radikaalisemmin sitä pudottamaan niin repsahdan välissä ja sitten ollaan taas jumissa aloitusruudussa. :/ Ja kyllähän tämä aika nopeasti menee, vaikka nyt maaliskuu tuntuukin kauakaiselta. Ainakin sitten ensi kesään mennessä pitäisi olla bikinikunnossa. :)

P.S. Tilasin sen Kunto Plus lehden mistä aikaisemmin mainitsin. Sykemittaria odotellessa. :)

Painavaa asiaa

Vaaka kertoi lukemaksi 92.6.

Eli ei edistystä. :( Noh, turha sitä on nyt murehtia, pitänee vaan vielä tarmokkaammin keskittyä siihen mitä suuhunsa tunkee ja miten paljon tulee liikuttua.

90 kg raja on semmoinen, jonka alle en ole reiluun vuoteen päässyt. Tästä syystä pohdin, että kun tuon alle mennään, eli saavutetaan joku kahdeksalla alkava paino, niin olisi ehkä jonkin palkinnon paikka. Toisaalta en kyllä halua ihan pieniä painonpudotuksia juhlistaa, vaikk 5 kg onkin toki hyvä saavutus. Päädyin kuitenkin siihen, että 85 kilon paino on se, jolloin saan luvallisesti palkita itseni jollain ilman mitään tunnontuskia. Palkinnoksi olen miettinyt joko Häegen-Dazsin Cookies and Cream jäätelöä tai sitten tätä suklaakakkua. Hieman petollista kyllä nyt miettiä noita herkkuja, mutta nuo ovat niin tuhtia kamaa, että jos nyt niihin repsahtaisin niin tulisi kauheet morkkikset. :D Joten säästän noista nauttimisen sellaisiin voitonhetkiin.

Mutta toki myös toisenlaiset palkinnot ovat käyneet mielessäni, esimerkiksi jokin uusi vaate tai kengät yms. Tällainen palkitsemisvaihtoehto on sitä paitsi parempikin kuin mitkään herkkujutut, ainakin siitä syystä, ettei tule mitään takapakkia laihiksessa. Mutta eipähän tässä tätä vauhtia mikään kiirus ole päättä miten itseään palkitsee, kun tuo 85 tuntuu niin kaukaiselta painolta. Jos sitä nyt kuitenkin lokakuussa painaisi sen verran. :)

Piti muuten lähtä nyt aamulenkki, mutta ilmeisesti en ole lähdössä, kun ulkona satelee melko lailla. Täytynee toivoa, että iltapäivästä olisi kirkkaampi ilma. Nyt aamupuuro (on muuten hyvää, reilu puoli desiä ruisleseitä, saman verran kaurahiutaleita, vettä -> mikroon. Sitten jäätyneitä vadelmia ja mustikoita sekaan) napaan ja koululle. ->

Monday monday monday

Puuh. Viime viikko meni kyllä ihan hunningolla. Tuntuu, että joka päivä tuli vain laiskoteltua tai syöpöteltyä, tosin ei mitenkään suuresti, ihan kohtuudella, mutta kuitenkin. Ja sitten viikonloppuna oli ystävän häät, jossa tuli nautittua hyvästä (ja tuhdista) ruuasta sekä aivan jumalaisesta kakusta. Sekä kurkunkostukkeista. Nyt sitten onkin taas perusturpea olo, joten vähän jännittää mitä vaaka huomenna näyttää. Edistymistä tuskin on tapahtunut, mutta täytyy toivoa ettei mitään kaameaa takapakkia olisi tapahtunut. :(

Mutta en kuitenkaan jaksa nyt käydä synkistelemään mennyttä viikkoa. Nyt on uusi viikko ja uudet kujeet - uudella innolla taas läskikamakkaroiden kimppuun. Yksi kesäkurssikin alkaa taas yliopistolla, joten päiviin tulee hieman ryhtiä ja rytmiä, mikä varmasti osaltaan helpottaa sitä, ettei tule laiskoteltua niin helposti. Tänään olisi vuorossa kavelylenkki, minne ajattelin kohtapuoleen suunistaa. Ensin vähän detox teetä napaan. En tiedä onko tuolla mitään vaikutusta, mutta ilmeisesti pitäisi kiihdyttää kuona-aineiden poistumista kehosta yms, niin olen tuota lipitellyt pari päivää.

Bongasin muuten tämmöisen tilaajalahjan. Kunto Plus tarjoaa sykemittaria melko edullisesti lehtitilauksen kylkiäisenä, ajattelin ehkä tilata. Sykemittaria kun en omista, ja sellaisesta aina olen haaveillut kuntoillessa, niin tuo kuulostaa aika passelilta. Tosin koitin googletella tuota kyseistä merkkiä ja mallia, mutta en löytänyt kauheasti tietoa tuosta, joten en tiedä kuinka laadukas mittari tuo on verrattuna esim. polarin mittareihin. Kuitenkin ominaisuuksiltaan se vaikuttaa ihan passelilta vehkeeltä.

Lenkille vaiko ei...

Äh. Tämä päivä alkoi kyllä lupaavasti: heräsin ajoissa ja vaaka oli ystävä. Sitten piti tehdä kaikennäköistä, mutta skippasin kaikki vastuulliset hommat ja päätin lähtä keskustaan shoppailemaan. Koska olin jättänyt aamupalan välistä, iski bussissa kaamea olo. Piti jäädä suunniteltua aikaisemmin kyydistä pois, ettei olisi vahingossa purjonnut sinne bussiin. Nooh, en nyt jaksa tarkemmin puida tämän päivän aikaansaamattomuuttani, mutta pointti on kuitenkin se, että nyt turhauttaa ja suoraan sanoen vituttaa. :[

Nyt sitten pohdin, että pitäisikö lähtä lenkille (omatunto sanoo: NO TOTTA HELVETISSÄ!) vai ei (joku sisäinen demoni sanoo: njäääh, jää vaan sohvalle rötväämään, ja käy toki jääkaapille niin saat vähän täytettä vatsaas). Ärr. Nyt vähän tuntuu, että demoni saa vallan, mutta ehkäpä en nyt kuitenkaan sinne jääkaapille mee. Vois suorittaa jonkun nuijanukutuksen itselleen nyt näin ajoissa, että sais tänkin päivän päätökseen, ja huomenna sitten uudella puhdilla hommat hoitoon.

Vaaka sanoo...

... että 92,5 kiloa. \o/

Tuo paino voi kyllä todellakin heilahdella melko reilusti, esim. eilen kävin aamusta vaa'alla, ja se näytti jotain 94 kiloa! :| Sitten myöhemmin eilen se näytti reilua 93kiloa (tästä syystä en suostunut eilen sitä painoa ylös laittamaan, kun olisi ärsyttänyt laittaa tonne sivuun joku luku joka osoittaisi, että olisi tullu takapakkia projektissa :D). Tänään sitten pelkäsin, että mikä numero sinne ilmestyy. Veikkasin jotain samaa mitä viime viikolla, kerta eilen se tosissaan kävi siellä 94:ssä kilossa. Sitten kun tuo 92,5 lävähti näytölle niin suuri se oli suuuuuuuuri helpotus. :D Tosin tuostakin pitää vielä sanoa, että heti herättyäni (kuitenkin vessareissun jälkeen toki) vaaka näytti 92,8, mikä myös oli sinällään suuri ilon aihe. Sitten hetken menin koneelle datailmaan, ja piruuttani mittasin taas varmistaakseni, että kai tää paino tosissaan jää alle 93 kilon, niin se näytti tuota 92,5 kiloa! \o/ :D Ja tuon jälkeen mittasin heti uudestaan siinä pelossa, että vaa'assa olisi vaan joku hetkellinen virhe, mutta ei, samaa lukua se näytti. :)

Salainen ja erittäin optimistinen haaveeni (harhakuvitelmani) on, että syyskuun alussa painaisin 85 kiloa. Eli tästä pitäisi nyt laihduttaa 7,5 kiloa noin viidessä viikossa :P -> tuskinpa tulee tapahtumaan. Kuitenkin olisi melko herkkua jos noissa painolukemissa pyörisin silloin, koska koulut alkaa ja sitten näkee taas tuttuja yms yms. Ja koulujen loppuessa painoin tosissaan sen 95 kiloa, niin olisin sitten kymmenen kiloa laihempi. Olisihan tuosta 85 painosta sitten vielä tavoitteeseen paaaaljon vielä matkaa, 10 kiloa tai jopa 15 kiloa, riippuu siitä oonko tyytyväinen ulkomuotoon 75 kilon kohdalla vai en. Tuon ajatteleminen saa hetkellisesti kyllä hieman masentumaan, mutta toisaalta sitten siinä 85 kilon välietapissa voi myös olla ylpeä siitä, että takana on jo se 10 kiloa laihdutettua läskiä, niin kyllä ne loputkin kilot siitä tippunee. :)

Ainiin, eilen tuli tosissaan käytyä siellä salilla, ja urheasti poltettua crosstrainerilla n. 560 kaloria! :) Tänään olisi suunnitelmissa samanmoinen reissu.

Tehomaanantai

Tänään vuorossa: töitä, salireissu, kaverin tapaaminen ja vähän keskinäisiä bisneksiä sekä illalla vielä (ehkäpä) reipas 1,5 h lenkki. Noiden lomassa on myös suoritettava kodinhoitotoimenpiteitä kuten kevyttä siivousta (miten aina onnistun saamaan tän kämpän ihan lääväksi, vaikka pari päivää sitten vasta siivosin?!?!) ja pyykkäystä. Mittailen painon taas huomenna, kun viime viikollakin punnitsin sen tiistaina. Maanantaisin saattaa vielä viikonlopun jäljiltä olla vähän turvotusta havaittavissa, niin tiistaisin ehkä tulee se oikeampi paino, eh.. :)

Sali valloitettu vihdoinkin!

Eilen ei tultu mentyä salille, eikä oikein tehtyä mitään muutakaan fiksua liikunnallista. Sen sijaan illalla syöpöteltiin letuilla. :] Tosin ihan pienesti vain, en vetänyt overeitä, joten kieltäydyn syyllisyydentuntemuksista.

Tänään kuitenkin tuli kuin tulikin sinne salille raahauduttua. Niin innoissaan sinne tulikin lähdettyä, että unohdin tyystin salikengät kotiin. Jes. Noh, koska siellä oli vain pari hassua treenaajaa itseni ja poikaystäväni lisäksi, päätin uskaltautua sinne normilenkkareissani. Tosin tyydyin vain juoksemaan crosstrainerilla tällä kertaa. Ihan hyvä saldo, reilu 30 min tuli puuskutettua ja n. 350 kaloria poltettua koneen mukaan. Aluksi meinasin hyytyä jo 10 min kohdalla mutta kyllä se siitä sitten lähti sujumaan. Olisi kyllä loppuvaiheessa pystynyt juoksemaan kauemminkin, mutta kun oli jo ennestään mielessään päättänyt, että tekee 30 min treenin cool downeineen niin siihenhän se sitten lysähti. Mutta hyvä fiilis jäi. Uskaltaisikohan sitä mennä huomenna uusiks...? :)

Nyt sitten kokkailen täysjyväspagettia lohikastikkeen kera. Ei mikään kevyt ateria, mutta eipä sitä tarvi tuhottomasti syödäkkään. Sillä lailla sopivasti. Illalla olisi sitten taas työvuoroa luvassa. Hieman kyllä harmistuttaa, ettei ole mitään selkeää päivärytmiä omaksunut tälle kesälle, kiitos tuon epäsäännöllisen vuorotyön. Toisaalta se on taas hyvä siinä mielessä, että tulee enemmän vapaa päiviä (mutta tietty vähemmän rahaa) ja pystyy paremmin harrastamaan liikuntaa mitä ei välttämättä 8-16 toimistojopia tehdessä olisi mahdollista suorittaa. Viime kesänä tuli ainakin todettua, että aika naatiksi tunsi itsensä aina iltaisin, joten kun puntarissa oli sohvalla makoilu tai lenkki, niin sohva voitti melkeinpä aina. Viikonloput olivat sitten täyttyneet aina jos jonkinlaisista kosteista mökkireissuista, joten eipä siinä tullut oikein koskaan levättyä saati kiloja karisteltua.

Tänään voisi illalla vielä tehdä normilenkin, eli 1,5 h reipasta kävelyä. Tähän liikuntaan kyllä jää koukkuun. :)

Älä tee tänään mitään sellaista, minkä voisit olla tekemättä huomennakin

Jepajep, eipä tullut mentyä sinne salille. Hups! Kävin tosin aamulla reippaalla 1,5 h lenkillä. Sen jälkeen piti hoidella vähän rästihommia ja suorittaa kodinhoitotoimenpiteitä, ja tämän jälkeen olinkin ihan naatti. Paljonkohan kaloreita tiskaus kuluttaa? :D

Nooh, huomenna sitten, uudella innolla. Tai sitten ei. :P Noeivaan, huomenna olisi töissä tiedossa aamuvuoro, niin eiköhän sen jälkee saa itsensä ovelasti huijattua salille. Tänään kävin myös pomimassa mustikoita! Olen tehnyt samaa myös viime päivinä, tosin saalis ei ole ollut kummoinen. Eilen lähdin optimistisesti 5 litran ämpärin kanssa metsään, ja mukana raahasin vain litran verran. Tosin aikomukseni ei ollutkaan kykkiä siellä perse pystyssä viiden mustikkalitran verran, mutta olisi siellä voinut tietty kauemminkin niitä marjoja keräillä. Parhaimmilaanhan ne mustikat ovat sellaisenaan, mutta talven mittaan niitä tulee kyllä käytettyä jäisinä aamupuurojen pelastajina. Mustikkajuttuja myös bongattu MahaTaren (MahatTaren...? miten tää taipuu?!) blogista.

Eli siis skipattu salireissu ei suurempia omantunnontuskia aiheuttanut, kun liikuntaa tuli harrastettua jo muutenkin aamusella ja hyötyliikuntaa iltasella. Unohtamatta päivän siivousurakkaa, ehheh :]. Syömisienkin puolesta tämä päivä on mennyt mainiosti, Kiloklubin mukaan päivittäistarpeeni on 1705 kaloria, ja nyt mennään parisataa sen alapuolella, jota tietty miinustaa myös harrastettu liikunta. En kuitenkaan sen tarkemmin noita kaloreita laske, ja tästä syystä en niitä (ainakaan vielä) täällä blogissa huutele.

Tai siis lasken toki, siinä mielessä, etten turpaani tunge mitä tahansa roskaa mielin määrin, vaan koitan pysytellä maksimissaan tuossa 1700 kalorin päivittäisessä määrässä, mutta mieluiten pidän sen tuossa 1300-1400 kalorin kieppeillä. Mutta joka ikisen suupalan kalorimääriä en tarkkaile erikseen, vaan lykkään tuonne kiloklubiin jonkun suurpiirteisen ja hieman yläkanttiin olevan arvion. Esimerkiksi yhden ruisleivän syötyäni lisään sinne, että olisin syönyt leivän jossa on 60 kaloria (tai jotain sinne päin, se ensimmäinen fiksu vaihtoehto kuitenkin mitä se hakusanalle ruisleipä tuottaa), vaikka leipäpussissa lukee, että yhdessä siivussa on 40 kaloria. Tällä tavoin en tarkalleen tiedä montako kaloria on oikeasti tullut imaistua päivän aikana, mutta tiedän ainakin, että se on alempi kuin mitä kiloklubiin olen merkannut. Pidän silti tuota 1700 kalorin rajapyykkiä ehdottomana maksimina, vaikka merkitsemistapani mukaisesti siihen tulee vähän "ilmaa". Miksikö näin? Tällä tavalla saa itsensä huijatuksi syömään hieman vähemmän. Positiivista itsepetosta. :)

Paino!

Huhhuh, en käsitä miten on niin uskomattoman vaikee koittaa herätä aikaseen. Kello soi kasilta, mutta pyörin sängyssä vielä extraa puolituntia. Nooooo, ei tänään tosin mikään tulipalo kiire mihinkään olekaan, mutta kuitenkin.

Asiaan. Mittasin äsken painon, ja vaaka näytti 93,2 kg \o/. HUH! Hetken jo pelkäsin että lukemaksi rävähtää joku 97, koska viime viikon keskiviikkona painoin 96 kg (tosin silloin oli nestettä kyllä aivan järkysti kehossa, sekä mittasin tuon muistaakseni illalla joten myös se vaikutti asiaan). Noniin, tästä on hyvä jatkaa. Nyt on silmät vielä niin unihiekassa, etten mitään muuta fiksua tähän postaukseen pysty kirjottamaan, joten taidanpa mennä keittämään aamukahvit.

Niin, ja tänään sinne salille! Illalla luvassa ehkä salikuulumisia.

Alkukankeutta

Lauantaina tuli käytyä lenkillä, tosin ei ollut kyllä mikään tehokas reissu. Viimeisimmän reippaan lenkin jäljiltä oli paikat jumissa, joten tällä kertaa eteneminen oli lähinnä tuskaista tarpomista. Nooo, tunti vierähti. Tosin pysähtelin tutkimaan lenkkipolun varrella olevia mustikka-apajia samalla. :D Mutta parempi kai se on tehdä pieni ja vähemmän tehokas happihyppely kuin ei happihyppelyä ollenkaan.

Eilenkin tuli tehtyä pikapyrähdys, n 40 min lenkki, tosin nyt ihan reippaasti kävellen. Viime päivinä on kuitenkin ilmennyt melkoista saamattomuutta ihan kaiken suhteen, ei pelkästään liikunnallisten saavutusten saralla. Tämä taas pistää turhauttamaan, mutta eipä sille mitään voi. (Tai siis voi, kunhan vain ottaa itseään niskasta kiinni ja tekee, eikä ruikuta tälleen jälkeenpäin :D). Tänäänkin oli suunnitelmissa myös mennä salille, mutta se aikomus jäi vain suunnittelutasolle. Olen tosin nyt vankasti päättänyt, että huomenna aamupäivästä ennen työvuoroa raahaudun salille ja pistän läskit lätisemään vaikka mikä olisi. Sinänsä absurdia, että odotan oikein, että pääsisi crosstraineriin purkamaan energiaa, mutta silti päätän skipata treenin ja tehdä vapaa-ajallani jotain muuta muka-tärkeää (niinkuin tänään: melkein koko päivä sängyssä löhöilyä poikaystävän kanssa leffoja katsellen). No ok, laatuaika vie kyllä voiton salitreenistä mennen tullen, mutta ois sitä nyt voinu edes yhden tunnin uhrata salireissuun. Joka tapauksessa tänään olisi vuorossa normilenkki, eli reipasta kävelyä 5-6 km. En tarkalleen tiedä kuinka pitkä tuo läheinen lenkkipolun reitti on mitä perinteisesti tallustelen, mutta joskus muistan jonkun sanoneen, että tuohon haarukkaan se menee.

Normisti en siis maastossa/lenkkipoluilla juokse, vaan lenkillä tarkoitan reipasta kävelyä. Silloin tällöin tosin saatan tehdä pieniä juoksupyrähdyksiä, mutta en montaa minuuttia kauempaa juokse. Juoksemisen tekee epämukavaksi hyllyvät rinnat ja heikot polvet. Ja toki myös susipaska kunto. Crosstrainerilla kuitenkin pystyn helposti "juoksemaan" 45 minuuttia. Monesti kyllä juoksuharrastuksen aloittaneet ovat kehuneet kuinka koukuttavaa se on, ja mielessäni on kyllä käynyt, että alottaisin sen jonkun näppärän juoksuohjelman avulla. Tosin nyt tavoitteena on saada kuntoa paremmaksi ja painoa alas ja sitä kautta polvirasitusta pienemmäksi. Myös kunnolliset urheilurintsikat tehoasi kenties tuohon hyllysvyys ongelmaan. :] Kun kunto on koholla ja paino hieman laskenut, niin sitten voisi kyllä alkaa pikku hiljaa juosta ihan oikeasti.

P.S. Tarkoituksena oli, että merkkailen joka viikon maanantaiaamu tuon painon ylös tuohon sivupalkkiin, mutta tänään tosissaan heräsin poikaystävän luota eikä hän omista vaakaa, joten toteutan painotsekkauksen huomenna.

Long time no see!

HUOH! Alkuinnostuksen jälkeen ylläri tapahtui repsahdus, enkä nyt ole oikein tuosta reilun 90 kilon painosta mitään karistanut. Prkl.

Nyt kuitenkin oikeasti yritän ottaa itseäni niskasta kiinni, ja karistaa nou ylimääräset kilot kannoilta. Tavoite on se 75 kg, ja ehkä jopa 70 kg mut jos hyvältä näyttää jo tuossa 75 kg:n kohdalla niin siihen jääköön. En halua olla luuranko.

Tavoite tosissaan on nyt se, että uutena vuotena juhlistaisin vuoden vaihtumista huomattavasti hoikempana. 3 kilon kuukausivauhti oli alkuvuodesta realistinen, ja saavutinkin sen hetkeksi, kunnes sitten mukamas kiire ja muu sähläys esti sen, että olisin tuota tahtia ylläpitänyt. Lopetin myös kiloklubin käytön, mikä oli virhe, koska se on oikeasti toimiva systeemi ohjastamaan siinä, mitä suuhun tulisi panna. Nyt olen rullaluistella ja käymään salilla, tosin näitä nyt ei tapahdu niin säännöllisesti kuin toivoisin. Päivittäin olen kuitenkin pyrkinyt (ja suurimmaksi osaksi onnistunut) tekemään 1 - 1,5 h kävelylenkin.

Myös kiloklubiin näppäilen päivän syömiset, jotta ne pysyy kurissa. Näppärin tapa tarkkailla päivän syömisiä on mielestäni se, että aamupalalla miettii vähän etukäteen mitä päivän aikana tulee syötyä, ja sitten kliksuttelee ne sinne ylös. Tällä tavoin tulee etukäteen kontrolloitua rasvapitoisuuksia ym. ja saa helposti selville sen mitä ja missä suhteessa kannattaa syödä.

Nyt painan jotain 93-96 kilon väliltä, en uskalla mennä vaa'alle, sillä tuli oltua aika kosteahkoissa kemuissa alkuviikosta. :] Alkoholilla läträäminen ei kyllä ole mikään hyvä idea näin laihdutusprojektia ajatellen, mutta sallittakoon sitä nyt välillä muutama rentoilupäivä, onhan nyt kesä ja kaikkea. :) 3 kg/kk vauhdilla olisin joulukuun lopussa n. 15 kiloa laihempi, eli 80 kilon tienoilla. Tuo jää siis 5 kiloa tavoitteesta, mutta sekin olisi parannus tähän nykyiseen possumaiseen ulkomuotoon :P. Viisi kiloa sitten jää ens vuoden puolelle pudotettavaksi. Nyt vaan täytyy skarpata, että sinne ensi vuoteen tosissaan jää vain se viisi kiloa (tai mieluusti tietysti vähemmän). Projektin tavoitteessa pysymisen vuoksi potkin itseäni myös tämän blogin saralla, ei ainakaan tule unohdettua olevansa laihiksella jos siitä avautuu säännöllisesti johonkin bittiavaruuteen. :)

Vihreiden pallojen metsästys

Kiloklubi on osoittautunut näppäräksi apuvälineeksi laihdutusmissiossa. Olen listannut sinne viimeaikaiset syömiset ja (harmittavan vähäiset) liikkumiset. Vastineeksi saan palautetta liikunnan ja ruuan laadusta seuraavanlaisin symbolein.





Kun pallurat ovat vihreitä, eri osa-alueet ovat kondiksessa. Tänään tarkastelin edellisviikon päivien palluroita ruuan suhteen, ja huomasin että ainoa pallo mikä on aina jäänyt punaiselle on energia. Klikattuani palluraa sain tietää, että tyydyttyneiden ja tyydyttymättömien rasvahappojen suhde on epätasapainossa. Tarkemmin syömisiäni tutkittuani hoksasin etten edes syö kauheasti sellaista mistä saisin kyseisiä hyviä rasvoja. Pitänee tästä lähtien alkaa syömään enemmän kalaa. Tosin voisin ehkä ostaa kalanmaksaöljykapseleita ja hoitaa homman niillä, koska opiskelijabudejilla ei lohifileitä ostella.

Liikuntapallurat on myös hieman liian punertavia ekan viikon jälkeen :/. Aikaa olisi kyllä ollut näin jälkikäteen mietittynä, mutta jostain syystä (krhmlaiskuuskrhm) en vain saanut aikaseksi. Ajatuksissa oli mennä tänään joogaan, mutta sinnekkään en saanut aikaiseksi lähdettyä. Kohta kuitenkin lenkille poikaystävän kanssa. Siitäkin huolimatta tämän viikon liikkumiset jäävät reippaasti alakanttiin tavoitteesta. Oma tavoitehan oli siis minimissään 3 kertaa viikossa lenkkeilyä, mikä kyllä tulee täyteen jos kohtapuoleen nostan perseeni tästä penkistä. Kiloklubi kuitenkin suosittelee noin 1500 kilokalorin viikkokulutusta. Yksi lenkkikerta kuluttaa noin 250 kaloria, joten ensi viikolla pitää ehdottomasti skarpata. Sykemittari olis kyllä mahtihankinta, saisi vähän tarkempaa dataa kalorikyyläilyyn. Mittarisuosituksia otetaan vastaan. :)


Kuvat: http://www.kiloklubi.fi

Viikko takana

Suoriuduin ensimmäisestä viikosta ilman suuria repsahduksia! Ok, yhtenä iltana saatoin hieman napostella poikaystävän pitsaa, mutta muuten on syömissensuuri toiminut. Ei karkkia yms. eikä ylentöntä syöpöttelyä. Lenkilläkin on tullut käytyä, tosin ei niin usein kuin oli tavoite. Huomenna kuitenkin olisi tarkoitus mennä hiihtolenkille, ja tänäänkään ei ole vielä liian myöhäistä harrastaa jonkunmoista liikkumista.... Tosin jos rehellisiä ollaan, taidan viettää illan telkun ja teekupin kanssa. :) Mutta pääaasia etten vietä iltaa telkun ja karkkipussin kanssa!

Viikon jälkeen ei tietenkään mitään suurta painonpudotusta vielä ole ilmestynyt, mutta olo on kuitenkin paljon positiivisempi. Poikaystäväkin mainitsi, että on huomannut jonkinlaista itsetunnon kohoamista. Itse olen lähinnä huomannut vireystason nousun, mutta joo, täytyy myöntää että peiliin katsoessa ei heti ensimmäiseksi mieltä valtaa epätoivo ja murehdinta siitä miten hiukset laittaisi jotta saisi naamaläskit näyttämään pienemmiltä. :P

Positiivisen mielentilan syynä lienee liikunta sekä terveellisempi ruokavalio, mutta luulen että määrätietoisuudellani on myös lusikkansa sopassa. Se, että nyt o-i-k-e-a-s-t-i haluan ottaa ohjat omiin käsiini ja saavuttaa terveellisemmän olotilan.

Kiloklubi

Kiloklubi (http://www.kiloklubi.fi) on varmasti monelle laihduttajalle tuttu, mutta eksyin taas kyseiselle sivustolle ja yllätyksekseni huomasin sen olevan ilmainen! Aikasemmin se on ollu (ainakin jos oikein muistan) maksullinen palvelu, kuten keventajat.fi.

Keventäjiä kokeilin viime keväänä, ja koin kyllä palvelun näppäräksi, sillä taisin jopa laihtuakin pari kiloa sen ansiosta. Ostin itselleni sieltä muistaakseni jonkun noin puolen vuoden jakson, mikä maksoi about 70 euroa. Hieman kyllä kirpaisi se hinta, mutta ajattelin, että se olisi sijoitus uuteen ja uljaaseen ulkomuotooni. Toisin sitten kävi, kun en kyseisellä sivustolla jaksanut joka päivä käydä listailemassa syömisiäni ja liikkumisiani, ja lopulta alkoi vaan **tuttamaan että olin höyrähtänyt maksamaan moisesta, joten välttelin sivustoa.

Kiloklubi näyttäisi toimivan samalla systeemillä, mutta jotenkin koen sen palvelun olevan hieman positiivisempaa. Ehkä syy on se, että se ei maksa mitään, joten ei ainakaan tule mitään morkkista siitä että olisi haaskannut rahojaan hömppään. En tiedä onko Keventäjät muuttanut niiden nettisivujen toimintaa viime keväästä, mutta koin myös Kiloklubin navigoinnin ja syömisten ym. lisäämisen kivuttovammaksi kuin Keventäjissä.

Koska en mittaile aamiaisjugurttiani desin mitalla, ei Kiloklubin antaman kalorimäärät pidä aivan sataprosenttisesti paikkansa, mutta antavat hyvää osviittaa siitä kuinka monta kaloria on tullut mussuteltua. Tällä kertaa voisin myös päivitellä sinne tietojani hieman useammin kuin viime kevään Keventäjät -kokeiluuni, niin ehkä se uusi ja uljas ulkomuoto ei olisi enää se kaukainen haave. :)

Takaisin siivouksen pariin, rojua on joulun ja uuden vuoden ajalta kertynyt kämppään hurjasti ja tyhjiä pullojakin sen verran, että joku voisi luulla hc-juopoksi (puolustukseksi voin sanoa, että pullokassit koostuvat kuitenkin pääosin tyhjistä limsapulloista (sokerittomista!)). :)

Poskipäät näkyviin!

Noniin! Jotta tänä vuonna uudenvuodenlupaukseni saisi astetta vankemman pohjan toteutumiselle, päätin aloittaa tämän kyseisen blogin. Otsikko jo sen kertoo: tavoitteenani on saada vararenkaat liukenemaan ja poskipäät näkyviin, eli kyseessä on siis laihdutusblogi.Jo usemman vuoden ajan hiljakseen kasaantunet kilot ovat ärsyttäneet mieltä jo kauan, ja aina on ollu päällä jonkinlainen "Oivoi, en voi syödä tota"- dieetti, mutta tietenkään mitään sen suurempaa kurinalaista toimintaa en ole onnistunut harrastamaan, viime kesäisen vähähiilihydraattisen ruokavaliokokeilun jälkeen.

Tästä syystä olen päättänyt, etten enää mihinkään sen kummemin suuria ruokavaliomuutoksia vaativaan dieettiin enää ryhdy, vaan yksinkertaisesti katson mitä suuhuni laitan. Joo, kyllähän sen tyhmempikin tietää, että sitä on hyvä katsoa mitä sinne leipäläpeen lappaa, mutta harvemmin sitä tulee kuitenkaan pohdittua. :) Enimmäkseen olen toteuttanut syömiseni sillä periaatteella, että "syön tänään nyt näitä sipsejä ja sitten huomenna lenkille", mikä on kovin petollista...

Täten aloitan siis herkkulakon: kiellettyjen listalla on karkit, jäätelö, sipsit ja muut naksut sekä muut yleisesti herkuiksi lukeutuvat tuotteet (ja koska kirjoitin tän blogiin ihmisten nähtäväksi suureen ja mahtavaan interwebbiin niin tämän lakon on paras pitää). Lupaudun myös välttämään vaaleaa leipää, sokereita sisältäviä tuotteita sekä vähentämään paljon hiilihydraatteja sisältäviä tuotteita, kuten pastaa. En kuitenkaan tähtää täysin hiilihydraatittomaan ruokavalioon, se on kokeiltu jo. Tavoite on laihtua (ruokavaliota ajatellen) pienentämällä ruoka-annoksia ja syömällä entistä terveellisemmin, ilman mitään sen kummempia laihdutuskekkulointeja.

Liikunta tietenkin kuuluu myös osana tähän porjektiin. Nykyään liikuntaharrastukseni rajoittuu lähinnä koululle kävelyyn ja satunnaisiin lenkkeilyihin. Aikaisemmin tuli lenkkeiltyä enemmän ja harrastettua myös joogaa (tosin ei kauhean säännöllisesti), mutta nyt muka kiireiden verukkeella olen onnistunut lopettamaan joogan ja pienentämään lenkkeilyn minimiin. Tähänkin on siis luvassa muutos: vähintään 3 kertaa viikossa tunnin lenkki (mut 5 kertaa viikossa ois kiva), joogan uudelleen aloittaminen, väh. 2 kertaa viikossa ja hyötyliikunnan lisääminen (asun 4 kerroksessa, ei paha kävelymatka, mutta silti sujahdan melkein aina hissiin). Liikuntaa ajattelin lisätä myös jollain tehojumpalla, mutta aloitan nyt tällä lailla hiljakseen, jotta kroppa ehtii tottua.

Joogahan nyt ei sinänsä polta rasvaa (ainakaan niissä määrin kuin joku juoksu), mutta se kyllä pitää kropan vetreänä ja antaa energiaa, joka sitten mahdollistaa sen, että jaksaa lenkeillä ja tehdä muutakin kuin vain lösähtää illalla sohvanpohjalle.

Tavoitteenani on laihtua 3 kg per kk, eli kesään mennessä olisin 15 kg laihempi. Saattaa ehkä olla liian optimistinen tavoite, se jää nähtäväksi. Kokonaisuudessa projektina olisi laihtua 25 kiloa. Painan nyt hurjat 95 kiloa, (tosin tuo mittaus on tehty täydellä vatsalla ja ikivanhalla vaa'alla, totuus voi olla kaameampi tai parempi, tarkoituksena on myös ostaa digitaalivaaka) ja olen noin 180 cm pitkä, täten BMI on 29,3 (JAIKS! http://www.hoffren.se/bmi_b.htm), eli kohta kolkutellaan voimakkaan ylipainon ovea. Huhhuh. Noooooh, tästä on hyvä aloittaa, kun on ensin toljottanut karmeaa totuutta silmiin. Laitan blogiin ylös tästä lähtien painoni joka toinen viikko, joten tulee sitäkin seurattua tarkemmin.

Tästä se lähtee, vuoden 2009 kropparemppa, poskipäät näkyviin!