Ei enää ikinä ysikymppiä!

Kesä on mennyt niiiiiin nopeasti ohi, ja sisältänyt niiiiin monta elämänmyllerrystä, että laihdutus on taas (ylläri ylläri) saanut jäädä taka-alalla. Lähinnä tähän kuitenkin on syynä se perinteinen, eli oma laiskuus ja saamattomuus. Joka tapauksessa, aamupainoni on nyt 87! \o/ Eli laihtumista on tapahtunut, vaikkakin ei siinä määrin, missä sitä olisi voinut tapahtua. En halua edes ajatella, että jos olisin alunperin, alkuvuodesta 2008, ollut sinnikäs sissi ja laihduttanut pois yhtäjaksoisesti turhat kilot, sitä olisi jo pidemmän aikaa ollut ihannepainossa. Tämä kuitenkin on niiiin turhaa ajattelua, koska kukaan ei taida omistaa aikakonetta jolla menisi ajassa taaksepäin. Tosin jos se aikakone olisi, menisin niin pitkälle menneeseen missä perseeni vielä oli normaalimitoissa alunperinkin. :D

Joka tapauksessa, olen tyytyväinen, että NYT painoni on pudonnut ysikympin puolelta kasikymppin. :) Vielä on matkaa ihannepainoon, eli luultavasti sinne 70 hujakoille (jos olen tyytyväinen 75 painoon, jään siihen, jos en ole tyytyväinen 70 painoon, laihdutan vielä muutaman kilon pois). Ja nyt olen tehnyt lupauksen itselleni, etten enää nouse tuonne ysikympin puolelle! Jouluun mennessä haluaisin olla saavuttanut 80 rajapyykin, ja mielellään myös mennyt siitä vielä alemmas. Tuo 80 rajapyykki tuntuu ainakin ihan realistiselta.

Tilannekatsaus

Krhm... Eipä ole tullut tänne muutamaan kuukauteen mitään kirjoiteltua. :| Eipä ole kyllä tilanne sen kummemin muuttunut, vieläkin vararenkaita löytyy kropasta ylimääräisiä, ja vieläkin on tavoitteena niitä sulatella lopullisesti pois.

Kesän kunniaksi ajattelin tehdä ryhtiliikkeen ja alkaa taas aktiivisesti päivittämään tätä blogia, josko se auttaisi tässä ikuisuusproggikselta tuntuvassa laihdutusoperaatiolta.

Palaillaan!

Don't believe the hype

Höpötin aiemmin siitä, kuinka olen viime aikoina perehtynyt raakaruokavalioon, josta puhuttaessa ei voi välttyä termiltä "superfood". Olen myös selaillut nettikauppojen (mm. Puhdistamon) tarjontaa superfoodien saralla. Opiskelijan budjetille mokomat ovat vähän liian tyyriitä, varsinkin kun ennemmin sitä ostaisi jonkun kilon pussukan bulkkihintaan, kuin sitten jotain 100 gramman pussukan. Ruohonjuuresta on kyllä mukaani tarttunut mm. goji-marjoja ja macaa, raakasuklaa on vielä kokematta mutta ymmärrettävistä syistä se tietty himottaisi. :)

Törmäsin kuitenkin yhteen melko hassuun juttuun netin syövereissä seikkaillessani. Supermömmökauppiaat kauppaavat erästä goji-marjoihin verrattavissa olevaa marjaa nimeltään inca-marja (josta löytyy tietoa tuolta ylemmästä superfood-linkistä). Puhdistamossa kyseisen kuivatun marjan kilohinta vaihtelee tuottajasta riippuen 50-70 euron tietämissä. Hinta on melko perustasoa superfoodeja (melko ärsyttävä sana kyllä, täytyy myöntää) ajatellen. Kuitenkin pieni googlettelu paljasti, että kyseinen inca-marja, latinalaiselta nimeltään physalis peruviana on selvällä suomenkielellä ananaskirsikka.



Eli se marja, mitä jokaisesta perusmarketista melkeinpä löytyy, tuoreena (tai ainakin ei-kuivattuina...). Huvikseni bongailin tänään kyseisten marjojen kilohintaa, S-kaupassa kilohintoa oli n. 19 euroa ja K-kaupassa kymppiä halvempi (!), eli n. 9 euroa. Joten samalla hinnalla, mitä nettiputiikista ostaa yhden kilon kuivattuja marjoja (50-70 e), saa lähimarketista (K-kauppa) kyseisiä marjoja n. 5-7 kiloa. Pikaisen plarauksen jälkeen en huomannut, oliko Puhdistamon myymät marjat luomua, mutta olettaisin, että on. Siltikin tuo hinta tuntuu aika ryöstöhinnalta, vaikka siinä luomulisää olisikin. Marketin hyllyssä olleet marjat eivät siis mitään luomua olleet.

Pointtina kuitenkin se, että on helppo lähteä mukaan vallalla olevaan hypetykseen ja siinä sivussa maksaa itsensä kipeäksi ties mistä. Pienellä skeptisyydellä ja vaivannäöllä tiedonhaun suhteen pärjää jo pitkälle. Kemikaalikocktailin Noora kiteyttää pointin mielestäni hyvin Olotilan jutussaan:

"Kyse on tavallaan pyörän keksimisestä uudelleen, perinteisen asian paketoimista uuteen lahjapaperiin."

"Superfood-termi uppoaa tiettyyn kuluttajaryhmään ja sana mustikka toisiin. Itse kuulun mustikka-ryhmään.

Onneksi omat superruoat saa metsästä ilmaiseksi, sen kummempia brändejä ajattelematta. Ämpäri mukaan ja suunta kohti tuntematonta, siellä ne superruoat odottavat!"

Itse en siis halua tässä paheksua raakaruokavaliota tai noita "superfoodeja", sillä luultavasti sen ansiosta tässä nyt on onnistuttu näitä kiloja vihdoin ja viimein karistamaan. :) Lähinnä vaan haluan tuoda näiden supermömmökauppiaiden tietoisuuteen sen, ettei heidän asiakaskuntansa ole mitä tahansa höynäytettävää sakkia.

Whopdiduu!

On taas vaihteeks hyperkiire, ja pitäisi olla jo paikassa B mutta jumittelen vielä paikassa A. On kuitenkin pakko kertoa, että vaaka näytti tänään 91,2 kg! \o/ Vihdoinkin edistystä! :D

Turhautumista

...taas vaihteeksi. Viime viikolla painoin 92,8 kg. Eli editsystä ei ole tapahtunut, vaan samalla alueella sahataan mistä kesällä lähdettiin. ARGH. Ajattelin, että tästä lähtien alan mittaamaan painoa vain joka toinen viikko, jos se vaikka motivoisi panostamaan siihen laihdutamiseen enemmän. Viikon välein tapahtuvissa mittauksissa helposti ajattelen (jos edistystä ei näy), että noooh, on vasta viikko kulunut, ei tässä mitään suurta tulosta vielä edellisviikkon tarvikkaan näkyä, ja lopulta en sitten etene proggiksessa yhtään. Prkl.

Jotenkin tuntuu, että vaikka kuinka yrittää, niin ne kilot ei karise. Mut sitten toisaalta viime aikoina en ole myöskään kauheasti liikuntaa harrastanut, vedoten milloin mihinkin tekosyyhyn. Yleisin tietty on kiire, mutta toisaalta vaikka puolen tunnin lenkin heittäminen ei muilta tekemisiltä sitä aikaa kauheasti vie, kun se ehkä kuitenkin sitten tulee kulutettua sohvalla frendejä katsellessa esimerkiksi.

Ärsyttää kirjottaa tänne blogiinkin pelkkiä turhautumis-, ja angstipostauksia siitä, kuinka hommat ei etene ja voi voi, kun hyvin tietää, että itsestä se vaan on kiinni. Mutta tosissaan en ole mitenkään syömispuolella viime aikoina sortunut syöpöttelyyn, vaan syönyt kevyesti, ja namihimoissani on valinnut kaupan hyllyltä paketin rusinoita irtokarkkien sijaan. Jotain hyvää sentään :) Mutta silti ei ne läskit ole moksiskaan, vaan kulkevat edelleen tiiviisti mukana. Huoh...

Ehkä tämä tästä taas, tänään vaan erityisen suuresti *tuttaa oma aikaansaamattomuus.